Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) vaatimus palkankorotusten yhden prosentin katosta on suututtanut teollisuuden palkansaajat. Suuttumus on johtanut siihen, että kuuden teollisuuden alan ammattiliiton johto on päättänyt tiivistää yhteistoimintaansa lähtökohtanaan EK:n pitäminen poissa edessä olevista liittokohtaisista työehtosopimusneuvotteluista.
Yhteistä kannanottoaan sopimustilanteesta esittelivät keskiviikkona Helsingissä Paperiliiton, Puu- ja erityisalojen liiton, Rakennusliiton, Sähköliiton, TEAMin ja Toimihenkilöunionin puheenjohtajat.
EK rajoittaa sopimisoikeutta
Konkreettisia luonnehdintoja keinoarsenaalistaan eivät näiden ammattiliittojen johtohenkilöt vielä luettele. Tässä vaiheessa puhutaan termein toimintojen koordinointi, toistensa tukeminen ja tiivis kanssakäyminen tietoja vaihtaen. Pisimmälle yhteistoiminnassa arvellaan päädyttävän vuoden 2013 sopimusneuvotteluissa.
Ammattiliitot syyttävät EK:ta erityisesti siitä, että se on meneillään olevalla liittokohtaisella sopimuskierroksella harjoittanut palkankorotuksiin ja liittosopimusten muuhunkin sisältöön kohdistunutta painostustoimintaa. Näin se on tehnyt, vaikka nimenomaan EK:n vaatimuksesta keskitetystä sopimustoiminnasta luovuttiin ja työehtosopimusten ratkaiseminen siirrettiin alakohtaisesti neuvoteltavaksi.
– EK pyrkii yhä enemmän muuttamaan tilanteen niin, että palkanmuodostus ei olekaan vapaata ammattiliittojen ja työnantajien välillä, vaan että se päättää, missä rajoissa palkkaratkaisut tulee tehdä, kuvaa Toimihenkilöunionin puheenjohtaja Antti Rinne.
Ostovoiman turvaaminen on vähimmäisvaatimus
Noin 250 000:ta jäsentä edustavat ammattiliitot paheksuvat EK:n palkkakattovaateita ja katsovat, että liittokohtaisella sopimuskierroksella sopimusratkaisujen tulee perustua kunkin alan omiin lähtökohtiin. Liitot eivät suvaitse EK:n läsnäoloa edessä olevissa neuvottelupöydissä ja edellyttävät, että ne käydään ilman ulkopuolisten tahojen sekaantumista.
Liitot korostavat, etteivät ne hyväksy sopimusratkaisuja, joilla ei voida turvata palkansaajien ostovoimaa ja sen myönteistä kehitystä. Tämä edellyttää, että palkkaratkaisujen yleiskorotuksilla turvataan vähimmäisansiokehitys jokaiselle kullakin sopimusalalla työskentelevälle palkansaajalle.
Ennustukset ensi vuoden inflaatioprosentista liikkuvat runsaassa kahdessa prosentissa. Siitäkin voi päätellä, millaisiin korotuksiin teollisuuden ammattiliitossa pyritään, jotta ostovoima saadaan turvatuksi.
Talouden nousu näkyy
Tiedotustilaisuudessa useampikin liittojohtaja saattoi kertoa kohentuneen taloustilanteen johtaneen työllisyys- ja tilaustilanteen nousuun edustamallaan alalla. Keväällä kaksivuotisen sopimuksen allekirjoittanut Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen kuvaa nousua alallaan jopa raketinomaiseksi. Sitä tosin osin selittää, että nousuun lähdettiin ”tosi syvältä”.
Ahonen syytti työnantajia linjattomuudesta ja ihmetteli, mihin työnantajat ovat unohtaneet tuottavuuden perusteluvalikoimastaan nyt, kun työn tuottavuus on alalla ollut prosenteissa kaksinumeroinen.
EK ei arvosta ammattiliittoja
Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi arvioi, ettei EK tyydy vain sopimusten palkkaprosenttiin puuttumiseen, vaan uskoi sen pyrkivän vaikuttamaan myös sopimusten muuhun sisältöön. Hän ennusti rakennusalalla jouduttavan ongelmiin, jos tälle käytännössä täysin pienyritysvaltaiselle alalle tuodaan suuri osa palkkasopimisesta paikalliselle tasolle.
– Se tuo alalle riitelyä ja johtaa työilmapiirin heikennykseen. Vain vastuuton esittää rakennusalalle paikallisen sopimisen eriä.
Pahinta EK:n tiukassa puuttumisessa liittojen asioihin on Harjuniemen mielestä ajattelu, joka perustuu siihen, että ammattiliitot eivät tunne omien alojensa asioita ja arkitodellisuutta.
Harjuniemi torjuu tuollaisen ajattelun, jossa ammattiliittoja pidetään vastuuttomina, keskenään palkkakilpailua käyvinä organisaatioina. Sen sijaan hän korostaa, miten liitoilla on laajat luottamushenkilöverkostot, niiden hallinnoissa istuu asiantuntijoita, liittojen työntekijät liikkuvat kentällä.
Sovittelulta katoaa uskottavuus
Toisena hyvin kielteisenä piirteenä EK:n linjassa Harjuniemi näkee sen, että se alistaa harjoitetun sovittelujärjestelmän ja valtakunnansovittelijan omien tavoitteittensa ajajaksi.
– Jos näin saa jatkua ja jos ammattiliitot jatkossa joutuvat hakemaan sovitteluinstituutiosta vain EK:n ikään kuin lupaamia tuloksia, menettää tämä erittäin tärkeä instituutio ammattiliittojen silmissä ja laajemminkin arvovaltaansa.
Harjuniemen mielestä kannattaa pysähtyä miettimään, mihin tämä johtaa. Hän on rekisteröinyt mielipiteitä, joiden mukaan se johtaa ammattiyhdistystoiminnan radikalisoitumiseen niin, että liitoissa korostuvat liian radikaalit, työmarkkinajärjestelmän uskottavuutta hajottavat äänenpainot.
Keskusjärjestöjen rooli muuttuu
Nykyinen tapa tehdä työehtosopimuksia johtaa Rakennusliiton puheenjohtajan mielestä väistämättä keskusjärjestöjen roolin vähenemiseen. Hän uskoo teollisuuden palkansaajajärjestöjen toteuttaman yhteistyön kaltaisen toiminnan korostuvan ja johtavan työmarkkinoiden rakenteiden uudistumiseen.
Yhteistyö tulee myös ylittämään keskusjärjestörajat.
– Silloin neuvottelutavoitteet ja näkökulmat palkkakierroksiin ovat erilaiset teollisuudessa, yksityisessä palvelussa ja julkisella puolella, arvioi Harjuniemi.