Turkulainen Saana Alanko on hyvä esimerkki siitä, mitä lukutaito tarkoittaa yksittäiselle ihmiselle Suomessa. Hän elää lukivaikeuden kanssa. Lukeminen on hitaampaa, sillä luetun ymmärtäminen ja muistaminen vie enemmän aikaa. Sama heijastuu kirjoittamiseen.
– Minulla on lisäksi keskittymiseen liittyvä add-tarkkaavuushäiriö, ja senkin vuoksi lukemiseen keskittyminen on hankalaa, hän sanoo.
Niinpä nuorena lukeminen ja opiskelu eivät maistuneet. Alanko kuitenkin valmistui ammattikoulusta metalliartesaaniksi ja on ollut työelämässä siitä lähtien – kunnes hän hakeutui 35-vuotiaana ammattikorkeakouluun ja opiskeli huipputuloksin yhteisöpedagogiksi.
Hän oli ajatellut, ettei koskaan opiskele mitään, missä pitää päntätä kirjoja. Se oli hänestä turhaa ajanhukkaa. Mutta nyt opiskeleminen oli sykähdyttävä kokemus.
– Muistan ikuisesti tunteen, kun luin elämäni ensimmäisen kirjan, Alanko kertoo.
– Luin kirjan, ja ymmärsin lukemani. Oli mieletöntä tajuta, että lukemalla saan uutta tietoa ja pystyn kasvamaan ihmisenä. Ja ymmärtää, että pystyn vaikuttamaan asioihin. Tämä on jättänyt minuun ison jäljen.
Alemmuudentunnetta, mutta syyttä
Alanko toimii Erilaisten oppijoiden liitossa kokemustoiminnan kehittäjänä ja kouluttajana.
– Kun me, joilla on oppimisvaikeuksia, istumme yhdessä alas keskustelemaan, huomaa, kuinka samalla tunnetasolla olemme. Tunne tyhmyydestä on yhdistävä tekijä.
Alemmuudentunne on kuitenkin turha. Tämän asenteen muuttaminen onkin Alangon tuottamissa koulutuksissa yksi keskeinen tehtävä.
– Jos lukeminen on vaikeaa, se ei tarkoita, että olisi haasteita älykkyyden kanssa, apulaisprofessori ja lukutaitotutkija Sari Sulkunen Jyväskylän yliopistosta sanoo.
Monet lukihäiriöiset esimerkiksi opiskelevat yliopistossa.
– He ovat kehittäneet erilaisia strategioita ja opiskelutekniikoita, joilla pystyy kompensoimaan sitä, että lukeminen on hankalaa. Joissain tapauksissa lukivaikeus myös kehittää sinnikkyyttä. On tottunut siihen, että joutuu ponnistelemaan asioiden eteen.
Demokratian kulmakivi
Helsingin yliopiston apulaisprofessori Venla Bernelius arvioi, että kaikki tarvitsevat kohtuullisen hyvää lukutaitoa.
– Enää ei edetä lapionvarresta johtajaksi. Koulutus on entistä tärkeämpi asia sekä kansantaloudellisesti että yksilöille. Ja koulutuksen rooli yksilöiden yhteiskunnassa pärjäämisen ennustajana on kasvanut.
Hän muistuttaa, että kyky omaksua vaivatta kirjallista aineistoa on myös demokratian ja osallisuuden kulmakivi.
– Siinä mielessä aikuistenkin lukutaito on iso kysymys kansalaisuuden, osallisuuden ja kriittisyyden näkökulmasta. Lukutaidon merkitys on kasvanut kasvamistaan. Se, että ihmisellä on aidosti kyky lukea ymmärtäen ja hahmottaa kokonaisuuksia kielellisesti, on äärimmäisen tärkeä taito.
Demokratia on siis riippuvainen kansan lukutaidosta.
– Jos ei ole riittävää lukutaitoa, ei pysty myöskään tulkitsemaan tekstejä kriittisesti ja voi joutua helposti valeinformaation ja vaikuttamisen uhriksi. Se vaikuttaa demokratian ja koko yhteiskunnan kehittymiseen, Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Ilmi Villacís sanoo. Hän on myös viime vuoden lopulla valmistuneen Kansallisen lukutaitostrategian projektiryhmän puheenjohtaja.
”Lukutaito on eloonjäämistaito.”
– Hyvä lukutaito on demokratian edellytys. Se on eloonjäämistaito. Kun isot massat jäävät vaille monipuolista lukutaitoa helpon tiedon varaan, yhteiskunta eriarvoistuu entisestään. Ne, joilla on hyvä lukutaito, hallitsevat maailmaa.
– Heikosti lukeville ihmisille on helppo syöttää haitallista tietoa. Se voi olla esimerkiksi harhaanjohtavaa kaupallista tietoa. Ihminen joutuu hyvin alttiiksi kaikenlaiselle vaikuttamiselle, jos ei pysty analysoimaan kriittisesti saamaansa informaatiota.
Tässä valossa on hätkähdyttävää kuulla, että esimerkiksi Yhdysvalloissa 20 prosentilla aikuisväestöstä on heikko lukutaito.
Laajat vaikutukset
Suomalaisten lukutaito on tutkimusten mukaan heikentynyt viime vuosina. Nuorten aktiivilukijoiden määrä on vähentynyt 15 vuodessa reilusta 22 prosentista kuuteen prosenttiin. Tuoreimmassa PISA-arvioinnissa Suomi kuului niiden kolmen maan joukkoon, joissa kiinnostus lukemiseen oli vähentynyt eniten.
Perinteisesti lukutaidoksi on ymmärretty mekaaninen lukutaito.
– Suomessa on sen osalta käytännössä sataprosenttinen lukutaito. Kaikki pystyvät tulkitsemaan kirjaimet sanoiksi ja siten lukemaan, Villacís sanoo
Lukutaidon käsite on monipuolistunut. Lukutaitostrategiassa lukutaidon käsite pohjautuu monilukutaitoon. Se kattaa eri elämänalueita: medialukutaitoa, kirjallista lukutaitoa, terveyslukutaitoa, kriittistä lukutaitoa. Sillä ymmärretään monella eri tavalla kirjoitettua, kuultua ja tuotettua kieltä.
– Myös monilukutaito edellyttää hyvää peruslukutaitoa, ja se saavutetaan vain lukemalla. Mitä vähemmän ja lyhyempiä tekstejä lukee, sitä hankalampi on keskittyä pidempiin teksteihin, Villacís sanoo.
Hän korostaa heikosta lukutaidosta puhuttaessa sitä, että pitää muistaa monien kärsivän lukivaikeuksista.
– Se pitää ottaa huomioon kuten muutkin lukemisen esteet. Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, joiden suomen kielen taito on heikko. Hekin tarvitsevat selkokieltä.
Lukivaikeudesta kärsivien määrää on vaikea määritellä. Siitä kertoo sekin, että Suomessa määrän arvio vaihtelee neljästä prosentista kymmeneen prosenttiin aikuisväestöstä. Selkokeskuksen selvityksen mukaan aikuisista 750 000 tarvitsee selkokirjallisuutta.
– Se on hurjan suuri määrä, ja sen vaikutukset ovat ehkä laajemmat kuin mitä ajatellaan. Ihminen, jolla on lukivaikeus, ei mielellään lue lapsillekaan. Lukemattomuus periytyy, vaikka lapsella ei olisi lukivaikeutta,Villacís sanoo.
Sari Sulkunen korostaa lukivaikeuden merkitystä yhteiskunnalle.
– Siitä tulee yhteiskunnallinen ongelma, jos näiden ihmisten toimimis- ja osallistumismahdollisuudet estyvät tai hankaloituvat. Mutta onneksi on olemassa keinoja tukea heidän osallisuuttaan.
Kielen ongelmat näkyvät neuvolassa
Lukutaito kärsii kilpailevista ajankäyttömahdollisuuksista. Informaatiota tulee paljon, ja aikaa on rajatusti.
– Lukutaito ja ylipäätään lukeminen vaatii aikaa, harjoittelua ja keskittymistä. Ne ovat asioita, joita tässä ajassa on niukasti käytössä, Villacís sanoo.
Lukukeskuksen keräämien tietojen mukaan puolet terveydenhoitajista on sitä mieltä, että lasten kielellinen kehitys on viime vuosina heikennyt. Neuvoloissa annetaan yhä enemmän lähetteitä puheterapeuteille.
– Vanhempien ajankäyttö on muuttunut, ja vanhempien asenne lukemista kohtaan on aiempaa negatiivisempi, Villacís sanoo.
Hän muistuttaa siitä, että lapselle lukeminen on vuorovaikutusta aikuisen ja lapsen välillä.
– Pitäisikin puhua lapsen kanssa lukemisesta. Vuorovaikutus on tärkeää, eikä lapsen kielellistä kehitystä voi jättää jonkin laitteen varaan. Laite kehittää lapsen kieltä ainoastaan, kun lapsi käyttää sitä vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa.
Myös helsinkiläinen opettaja Elina Tuomi arvioi lukutaidon heikkenemisen kertovan ennen kaikkea siitä, että kodeissa lukemiselle ei järjestetä aikaa ja siten lapsilla ei ole aikuisten esimerkkiä lukemisesta. Hänestä tilanne on ollut huolestuttava jo pitkään, ja se on osaltaan syy siihen, että koulupolut eriytyvät.
Lukivaikeuden kanssa elävää Saana Alankoa puhe kodin vastuusta ärsyttää.
– Neuvolassa hoettiin minullekin, että vanhemman pitää lukea lapselle, muttei kerrottu, miten se pitää tehdä. Kun ei pysty tekemään sitä, tuntee syvää syyllisyyttä ja epäonnistumista äitinä.
Mutta asiantuntijoiden teoria tuntuu osuvan oikeaan: Alangon lapset eivät juuri lue, vaikka heillä ei ole havaittu lukivaikeutta.
– Kun kukaan perheessä ei ole lukenut, ei tapa ole siirtynyt heillekään, Alanko myöntää.
Iso merkitys on kuitenkin myös opettajilla. Tutkimukset osoittavat, että opettajan omalla lukuharrastuksella on suuri vaikutus siihen, kuinka usein kirjallisuutta hyödynnetään eri oppiaineiden opetuksessa.
Harjoittelua läpi elämän
Apulaisprofessori Sari Sulkunen arvioi, että perinteinen lukutaito on yhä keskeinen taito. Uutta on esimerkiksi se, että täytyy asioida verkossa viranomaisten kanssa lukemalla ja kirjoittamalla.
– Kun palvelut on pitkälti viety verkkoon, ne täytyy hoitaa itsenäisesti Kelan, veroviranomaisten tai vaikkapa pankin kanssa. Tällöin joudutaan lukemaan joskus monimutkaisista asioista ohjeistusta ja täyttämään lomakkeita. Nämä ovat lukemis- ja kirjoittamistilanteina kohtuullisen vaativia, hän sanoo.
– Koska näitä tilanteita on aika paljon, perinteinen luku- ja kirjoitustaito ovat keskeisiä taitoja. Sama koskee opiskelua eri kouluasteilla. Myös monissa työtehtävissä tarvitaan suhteellisen vankkoja luku- ja kirjoitustaitoja.
Hän korostaa myös sitä, että yksilöllä on vastuu lukutaidostaan niin lapsena, nuorena kuin aikuisena.
– Emme ole koskaan valmiita luku-, kirjoitus- tai monilukutaidon suhteen. Ne kehittyvät läpi elämän, ja niitä täytyykin kehittää, koska elämme niin nopeasti muuttuvassa maailmassa myös tekstin suhteen.
Kenenkään lukutaito ei kuitenkaan kehity tyhjiössä.
– Tekstimaailma muuttuu nopeasti jo teknologisen kehityksen vuoksi. Koska nyt on paljon erilaisia keinoja ilmaista merkitystä, harjaannutamme perinteistä tekstinlukutaitoa aiempaa vähemmän. Kun joitain taitoja harjoitetaan vähemmän, se heijastuu taitoihin.
Lukivaikeuksista kärsivät ihmiset sekä hyötyvät että eivät hyödy tekstimaailman muutoksesta.
– Lukivaikeuden kohdalla on hienoa, että on erilaisia keinoja ilmaista merkitystä, muita keinoja kuin kirjoitettu kieli.
– Mutta koska tarvitsemme myös kirjoitetun kielen luku- ja kirjoitustaitoa aika monessa tilanteessa, myös niitä pitäisi kehittää. Ei voi ajatella, että perinteistä luku- ja kirjoitustaitoa ei tarvita ollenkaan.
Sulkusen mielestä lukutaitoa on syytä opettaa eksplisiittisesti. Silloin opetetaan esimerkiksi konkreettisia tapoja lähestyä tekstiä, luetun ymmärtämisen strategioita. Tehdään myös näkyväksi sitä, että luetun ymmärtäminen alkaa jo ennen kuin kyseistä tekstiä on luettu.
Pojat kehittyvät myöhemmin hyviksi lukijoiksi
Erityisesti poikien lukutaidosta on oltu huolissaan. PISA-tulosten mukaan juuri Suomessa pojat lukevat selvästi heikommin kuin tytöt. Lisäksi ero on kasvanut. 63 prosenttia pojista sanoo lukevansa vain, jos on pakko.
Yliopistonlehtori Harry Lunabba Helsingin yliopistosta ei ole huolissaan.
– Kuilun ensisijainen selittävä tekijä on suomalaisten tyttöjen erinomaiset tulokset. Suomalaiset pojat eivät eroa merkittävästi, kun heitä vertaa muiden maiden poikiin, hän sanoo.
Lunabba huomauttaa, että lopullista totuutta ei kerro se, millä tasolla osaa lukea peruskoulussa.
– Poikien koulunkäyntitaidot lukeminen mukaan lukien kehittyvät hyvin pitkän ajanjakson aikana, hän sanoo.
– On turhaa ja usein kovin vahingollista tehdä päätelmiä poikien tulevaisuuden osaamisesta lapsuus- tai nuorisoiän osaamismittausten perusteella, sillä on ilmeistä, että monille pojille kehittyy akateemisia taitoja vasta aikuisiässä.
Hän toteaa, ettei ole täysin tavatonta, että joidenkin syrjäytyneiden miesten lukutaito- ja -into kehittyvät vasta esimerkiksi vankilassa, aikuisiässä.
– Lukutaitoa ja lukutottumuksia pitäisi tarkastella aika laajasti ja ottaa myös huomioon sellainen lukeminen, joka ei varsinaisesti liity kirjallisuuteen tai koulukirjoihin. Monille pojille kehittyy kielellisiä taitoja esimerkiksi pelaamisen yhteydessä. Näitä piileviä kykyjä ei ehkä aina koulussa osata tunnistaa.
Hänkin arvioi, että Suomessa ihmiset osaavat pääsääntöisesti lukea.
– Mutta kyky jäsentää tai tuottaa erilaisia tekstejä vaihtelee.
Lunabba toteaa lukutaidolla ja lukemistottumuksilla olevan tilastollinen yhteys elämässä menestymiseen. Vaikka usein poikien lukutaito kehittyy vielä myöhään, hänestä olisi syytä panostaa siihen, että poikia innostetaan lukemaan.
– Lukuinnon herättelyyn pitäisi kiinnittää erityistä huomiota; tarjota pojille lukevia esikuvia sekä tarjota pojille suunnattuja innostavia lukuvinkkejä.
Samaa sanoo Lukukeskuksen Ilmi Villacís. Hän ei pidä kovin vakavana asiana sitä, että pojat lukevat huonommin kuin tytöt.
– Pojat ovat kehityksessä tyttöjä jäljessä peruskoulun yläasteella. Asetelma oli sama jo 20 vuotta sitten, kun PISA-tutkimukset alkoivat.
– Tyttöjen ja poikien lukutaidon ero ei kuitenkaan ole merkittävä peruskoulun alkaessa eikä se ole merkittävä aikuisiässä.
”Tyttöjen ja poikien lukutaidon ero ei ole merkittävä peruskoulun alkaessa eikä se ole merkittävä aikuisiässä.”
Häntä harmittaa se, että poikia stigmatisoidaan sanomalla, että pojat ovat lähtökohtaisesti heikkoja lukijoita.
– Vapaa-ajan lukemisella on selkeä yhteys lukutaitoon, ja tytöt lukevat enemmän vapaa-ajalla. Pojissa on kuitenkin myös todella hyviä lukijoita.
Villacís pitää lukutaidon eriytymistä suurempana huolena kuin sukupuolieroja. Hyviä lukijoita on yhtä paljon kuin aiemmin, mutta keskitason lukijoiden määrä pienenee ja heikkojen suurenee.
– Polarisaatiosta huolimatta Suomessa on kuitenkin paljon hyviä lukijoita, ja se on syy siihen, miksi Suomi pysyy maailman huipulla lukutaidossa, Villacís sanoo.
– Haaste on pitää keskimäärin hyvien lukijoiden määrä ennallaan samaan aikaan, kun heikkojen määrä vähenisi.
Hänestä koulun asettamat vaatimukset ovat nykyään sangen vähäiset.
– Kirjallisuuden lukemisen velvollisuutta ja aikaa lukemiseen on melko vähän.
Maailman parhaassa koulussa on ongelma
Koulu on ratkaisevassa asemassa niin laajan lukutaidon kuin ylipäätään oppimisen suhteen. Apulaisprofessori Venla Bernelius arvioi, että suomalainen koulujärjestelmä on yhä maailman huippua. Mutta siinä on ongelma.
– Herää kysymys siitä, että miten sinänsä erinomainen mutta alun perin hyvin homogeeniselle väestölle viritetty koulutusjärjestelmä pystyy vastaamaan taustoiltaan erilaisten lasten tarpeisiin, Bernelius pohtii.
Hän pitää tilannetta huolestuttavana.
– On iso kehittämisen paikka siinä, että koulut pystyisivät aidosti tukemaan hyvin erilaisista taustoista tulevien lasten mahdollisuuksia.
Hän mainitsee peruskoulun kehittämisen tarpeen useampaan kertaan.
– Peruskoulu on tasalaatuinen ja laadukas. Silti pitää miettiä vakavasti, mitä siinä pitää kehittää ja mihin panostaa, hän sanoo.
– Panostusten pitää osua siihen, että hauraamman sosioekonomisen taustan ja toisaalta kielellisesti haastavan taustan eli maahanmuuttajataustan aiheuttamia mahdollisuuksien eroja pystyttäisiin kuromaan umpeen.
Myös opettaja Elina Tuomi muistuttaa siitä, että peruskoulun ideana on tasoittaa taustoista johtuvia eroja. Hänkin huomauttaa, että suomalainen koulujärjestelmä on luotu homogeeniselle väestölle, vaikka koulun tulisi vastata erilaisten ihmisten tarpeisiin.
– Se tarkoittaa sitä, että otetaan huomioon erilaiset perheet ja oppilaat. Kodin ja koulun yhteistyö on tässä avainasemassa. On varmistettava, että kaikki tietävät, missä mennään.
Hänen mukaansa hyviä käytänteitä on jo löytynyt. Opettajia koulutetaan entistä enemmän yhdenvertaisuuskysymyksissä.
– Ainakin Helsingissä kouluissa työskentelee kulttuuritulkkeja eli monikielisiä ohjaajia, jotka toimivat koulun ja kodin välimaastossa jeesaten kumpaakin.
Keskeinen varhaiskasvatus
Toiseksi Bernelius muistuttaa siitä, että varhaiskasvatus on keskeinen osa koulutusjärjestelmää.
– On myytti, että suomalaiset menevät kouluun seitsemänvuotiaina. Lapsilla, jotka osallistuvat varhaiskasvatukseen, koulupolku alkaa varhain, koska varhaiskasvatus on meillä laadukasta.
Hän ihmetteleekin sitä, että Suomessa varhaiskasvatuksen piirissä on yhä jopa hätkähdyttävän vähän alle kolmivuotiaita.
– Ylipäätään juuri ne, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa sosioekonomisesti, käyttävät näitä palveluja keskimäärin vähemmän.
”Varhaiskasvatus on iloinen asia.”
Berneliuksen mielestä varhaiskasvatukseen tulee panostaa entistä enemmän, jotta perheissä tunnettaisiin, että palveluja kannattaa käyttää. Pitää myös muistaa, että varhaiskasvatus on iloinen asia.
– Kaikille pitäisi olla selvää, että varhaiskasvatus ei ole lasten säilyttämistä vanhempien työssäkäyntiä varten, vaan nimenomaan lasten oikeus. Se on osa lasten kasvun ja kasvatuksen sekä sosiaalisten ja pedagogisten mahdollisuuksien avaamista. Kielitaito on yksi niistä.
– Varhaiskasvatuksesta olisi syytä keskustella nimenomaan siltä pohjalta, että meillä on yksi kansainvälisesti aivan parhaista varhaiskasvatusjärjestelmistä ja siihen osallistuminen on lapsille aivan mieletön kasvun, oppimisen ja turvan mahdollisuus. Järjestelmästämme ollaan tutkijapiireissä kansainvälisesti suorastaan kateellisia.
Elina Tuomenkin mielestä olisi tärkeää saattaa kaikki lapset varhaiskasvatuksen pariin.
– Osaamisen erot korostuvat jo varhain, erityisesti suomen kielen kohdalla, hän sanoo.
Tuomen kokemus on, että polarisaatio ei ole helpottanut.
– Koulutuksesta on leikattu paljon, eivätkä uudet rahoitukset vielä kata vanhojen menetystä, hän toteaa.
Mitä köyhempi, sitä vähemmän sanoja
Kolmanneksi Bernelius painottaa ylipäätään perheiden sosioekonomista asemaa.
– Vaikka kielitaidosta puhuttaessa keskustelu kääntyy herkästi maahanmuuttotaustaisuuteen, se on kuitenkin vain yksi ilmiö monien joukossa. Sen sijaan sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on 2010-luvulla vahvistunut entisestään, hän sanoo.
Suurin kasvu heikosti lukevien määrässä on tapahtunut alimmissa sosioekonomisissa ryhmissä, ja lukutaitoero alimman ja ylimmän sosioekonomisen neljänneksen välillä vastaa yli vuoden opiskelua.
– Lukutaidon, kielitaidon ja kaiken opiskelussa tarvittavan kielellisen taitavuuden taustalla on merkittävästi perheen sosioekonominen asema, Bernelius korostaa.
Hän kertoo yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, jossa vertailtiin englanninkielisten valkoisten perheiden lasten sanavarastoja:
Köyhyysrajalla elävien perheiden kolmivuotiaat osasivat 300 sanaa. Hyvässä työväenluokkaisessa asemassa olevien mutta matalasti koulutettujen lapset osasivat 600–700 sanaa. Korkeasti koulutettujen lapset lapset osasivat yli 1 000 sanaa.
– Tulos on sovellettavissa Suomeenkin, tosin Suomessa onneksi peruskoulu on jo kauan ollut hyvä ja yhteiskunta tasa-arvoisempi, joten pienten lasten väliset erot ovat pienempiä. Mutta meilläkin ilmiö näkyy, kun on tutkittu ykkösluokan aloittavien tasoa.
Ilmi Villacís muistuttaa sosioekonomisen taustan monisyisyydestä.
– Tutkimukset osoittavat, että heikommasta taustasta tulevien lukutaito heikkenee nopeimmin, ja näissä on jo entuudestaan eniten heikkoja lukijoita. Mutta samaan aikaan meillä on myös vähävaraisia perheitä, joissa lukutaito ja lukeminen ovat todella arvossaan.
– Esimerkiksi kulttuurialalla on paljon ihmisiä, joilla on pienet tulot, mutta he arvostavat sivistystä ja lukemista. On myös varakkaita perheitä, joissa ei kiinnitetä lukemiseen huomiota. Kaikki yleistykset ovat tässäkin yhteydessä vähän vaarallisia.
Koulutus on kannattavaa kansantaloudelle
Bernelius palaa varhaiskasvatukseen. Sen puitteissa voidaan tehokkaimmin tasata eroja.
– Mutta koska kaikki eivät osallistu varhaiskasvatukseen, osa sen hyödystä jää saamatta juuri niiltä, jotka kaipaisivat niitä kipeimmin, hän sanoo.
– Perhetaustan vaikutus on niin vahva, että nykyisenlainen varhaiskasvatusjärjestelmä ei pysty eroja täysin tasaamaan. Erot olisivat kuitenkin suurempia, jos meillä ei olisi varhaiskasvatusjärjestelmää.
Bernelius korostaa sitä, että vaikka lukutaitoon liittyy paljon oppimisen vaikeuksia, jotka ovat perinnöllisiä tai yksilöllisiä ominaisuuksia, siihen liittyy myös paljon yhteiskunnallista eriarvoisuutta.
– Eriarvoisuudessa kyse ei ole pelkästään maahanmuuttotaustasta tai suomen kielen taidon puutteesta vaan pitkälti perheen sosiokulttuurisista ja taloudellisista resursseista, siitä, millaisissa perheissä jaksetaan ja osataan lukea lapselle ja tukea lapsen kielen oppimista, hän sanoo.
– Kun kieli on ajattelun väline, sen osaamisen taso saattaa lähteä eriyttämään kaiken muunkin oppimista.
Tuomi on samaa mieltä.
– Koulupolkujen eriytyminen näkyy kenties parhaiten siinä, miten esimerkiksi Helsingissä asuinalueet ja siten koulut eroavat toisistaan, hän sanoo.
– On kouluja, joissa opiskelee verrattain paljon Suomeen muualta muuttaneiden lapsia ja erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Toisaalla kouluja valikoidaan ja niihin haetaan erilaisten painotusten perässä.
Bernelius suhtautuukin kriittisesti siihen, että Suomessa on tuettu voimakkaasti lasten hoitamista kotona. Sillä on ollut merkittävä vaikutus perheiden valintoihin.
Hän itse vei lapsensa päiväkotiin näiden ollessa noin vuoden ikäisiä.
– Tutkimusten pohjalta se on lasten etu, hän sanoo.
Hän kuitenkin suo perheille valinnanmahdollisuuden. Kaikki yksivuotiaat eivät ole valmiita varhaiskasvatukseen.
Hänestä tässä pitää ymmärtää varhaiskasvatuksen ja koulutuksen syvällinen merkitys.
– Kyse ei ole esimerkiksi kunnille koituvasta kuluerästä vaan kaikkein tärkeimmästä investoinnista tulevaisuuteen. Koulutuksen merkitys on yhteiskunnallisesti noussut viime vuosikymmeninä kansantaloudenkin näkökulmasta. Esimerkiksi OECD on esittänyt laskelmia siitä, miten paljon bruttokansantuote nousee, jos oppimistulokset paranevat.
OECD on talouskasvun kehittämiseen keskittyvä kansainvälinen järjestö.
– Nimenomaan hauraammista taustoista tuleviin lapsiin kohdistuvat panostukset nostavat oppimistuloksia eniten. Ne tuottavat eniten lisääntyvää oppimista ja siten kansantaloudellista hyötyä, kun lapset siirtyvät myöhemmille koulutusasteille.
Sairaanhoidon logiikka kouluihin
Bernelius haluaa nostaa vielä yhden asian esille: Pitäisi osata yhä paremmin tunnistaa sekä lapset että koulut ja päiväkodit, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa perhetaustan haurauden ja alueellisen huono-osaisuuden vuoksi.
– Koulutuksessa pitäisi olla samanlainen logiikka kuin sairaanhoidossa. Sairaampia hoidetaan isommalla rahalla kuin vähemmän sairaita. Kouluissa tulisi kaikilla olla mahdollisuus hyviin oppimistuloksiin, ja järjestelmän tulisi tukea entistä vahvemmin niitä päiväkoteja ja kouluja, jotka sijaitsevat suuremman resurssivajeen alueilla.
Niitä ovat esimerkiksi suurten kaupunkien jotkin päiväkodit.
– Meillä on jo nyt esimerkiksi päiväkotiryhmiä, joissa ei ole suomenkielisiä lapsia. Jos lapset eivät opi toisiltaan suomen kieltä, pitää panostaa henkilökuntaan, jotta kielen oppiminen onnistuu.
Motivaatio ratkaisee
Saana Alangon ensimmäinen kirja liittyi opintoihin ja käsitteli ihmiskauppaa.
– Se kosketti. Motivaatio oli isoin juttu lukemaan alkamisessa. Toinen tärkeä asia on se, että sain käyttää lukemiseen tarpeeksi aikaa ja tehdä sen omalla tavallani.
– Ei riitä, että tiedät, miten opit lukemaan paremmin. Täytyy ymmärtää myös tunteita. Lukemisen motivaatiohan ei synny lukutekniikasta, vaan siitä, että kokee, että tämä iskee minuun ja haluan tehdä tätä.
Alanko pitää ajassamme stressaavana sitä, että tietoa tulee valtavia määriä.
– Minun pitäisi sisäistää koko ajan uutta tietoa lukutaitoni kautta, mutta se on mahdottomuus, koska tarvitsen siihen aikaa. Jos tunnissa tulee neljä uutta asiaa, käy niin, etten sisäistä niistä yhtään.
Alanko on tyypillinen tapaus siinä, että hänen lukivaikeutensa havaittiin vasta aikuisiällä. Hän korostaa sitä, että lukivaikeuksista kärsivän on tärkeää tietää, mistä on kyse.
– Jos olisin tiennyt asian aiemmin ja pystynyt näin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, elämäntarinani olisi varmasti ihan eri näköinen.
uutiskirje 