11.9.2002 tuli kuluneeksi tasan vuosi maailmaa järkyttäneistä terrori-iskuista New Yorkin World Trade Centeriin ja Yhdysvaltain puolustusministeriöön Pentagoniin Washingtonissa. Matkustajalentokoneita ohjuksiksi muuttaneet terroristit tappoivat tuhansia ihmisiä iskuissa, joita voitiin seurata suorissa tv-lähetyksissä ympäri maailmaa.
KU kysyi kansainvälisen politiikan yliassistentti Kari Laitiselta, mitä oli opittu ja muuttuiko maailma sittenkään peruuttamattomasti, kuten ensireaktioissa väitettiin.
– Iskun spektaakkelimaisuus ja sen saamassa mediajulkisuus olivat uutta. Mutta onko maailma todella muuttunut? Loppujen lopuksi iskun jälkeinen aika on ollut ihan sitä samaa valtapelin ja hegemonian sävyttämää kansainvälistä politiikkaa, Laitinen vastasi.
Laitinen oli toimittanut keväällä 2002 ilmestyneen Tampereen yliopiston julkaiseman artikkelikokoelman Valtapolitiikan ajattomuus? – Maailmanpolitiikan tulkintoja 11.9. jälkeen.
Hänen mukaansa kirjoittajien tulkintoja sävytti ajatus siitä, että monessa mielessä asiat ovat entisellään eikä maailma muuttunut täydellisesti vuosi sitten.
– Pikemminkin on niin, että historia on täynnä tiettyjä hegemonistisia pyrkimyksiä, jotka näkyvät nyt Yhdysvaltain politiikassa. Aina on myös ollut traagisia kriisejä. Todennäköisesti mikään uusi aikakausi ei ole alkanut, vaikka siitä puhutaan paljon.
Yhdysvallat lähti syksyllä 2001 vastaiskuun terrorismia vastaan yllättävän maltillisesti, ja siinä toiminnassa Kari Laitinen näki valtiomiesviisautta. Jatkossa USA alkoi korostaa asevoimaa ja otti oikeudekseen ajaa kansallista etuaan kaikkialla maapallolla jopa sotilasliitto Naton sivuuttaen.
Laitisen mukaan Yhdysvaltojen toiminta lähenteli imperialistista politiikkaa.
– Aggressiivinen linja Yhdysvaltain hallinnon sisällä näyttää saaneen voiton ja maltillisten linja on kärsinyt tappion. Mutta mitä tällä pitkällä aikavälillä saavutetaan, sitä on vaikea nähdä.
USA:n omakaan etu ei toteudu
Sitä vastoin Laitisesta oli helppo nähdä, mitä aggressiivisella politiikalla ei saavuteta.
– Yhdysvaltain asema ja heidän ajamansa asiat muuttuvat entistä vaikeammin saavutettaviksi. Jos ajatellaan sellaisia isoja periaatteita kuin vapaakauppaa, ympäristökysymyksiä ja ihmisoikeuksia, joita hekin sanovat edustavansa, ja katsotaan, miten ne toteutuvat käytännön politiikassa, niin siinähän on huutava ristiriita.
– Jos ajatellaan tällaista hyvät-pahat -asetelmaa, niin eikö silloin pitäisi saattaa kaikki pahat pojat ja miksei pahat naisetkin tuomioistuimen eteen ja toimia kansainvälisillä pelisäännöillä? Mutta Yhdysvallat on ensimmäisenä romuttamassa näitä periaatteita. Ketä se palvelee? Yhdysvallat voi lyhytnäköisesti kokea saaneensa jonkinlaisen poliittisen voiton tai osoittavansa mahtiaan, mutta jatkon kannalta se ei kerta kaikkiaan toimi, Laitinen sanoo.
Laitinen arvioi, että syyskuun iskuissa piili myös mahdollisuus pohtia kansainvälisen järjestelmän kysymyksiä ja terrorismille kasvualustaa luovia epätasa-arvoa, ongelmallisia rakenteita, turvallisuutta, globalisaatiota ja niin edelleen. Iskusta olisi voitu ottaa opiksi ja ryhtyä luomaan kestävämpää kehitystä taloudellisten ja ihmisoikeuksien suhteen.
Ei ryhdytty.
– Kävi oikeastaan päinvastoin. Kaikki mikä olisi edistänyt maailmanmitassa parempaa tulevaisuutta, on järjestään tyrmätty Yhdysvaltain puolelta. On mahdotonta nähdä, mikä viisaus siihen sisältyy. Kuvitteleeko Yhdysvallat edelleen voivansa olla riippumaton muusta maailmasta? On vaikea nähdä, mitä protektionismilla tai vastuuttomuudella ympäristökysymyksissä saavutetaan.