Helmikuun neljäntenä, Pekingin talviolympialaisten avajaispäivänä, Venäjän ja Kiinan presidentit Vladimir Putin ja Xi Jinping allekirjoittivat Pekingissä julkilausuman, jossa maat lupasivat toisilleen ”rajatonta yhteistyötä”. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Putin ja Xi tapasivat pandemian puhkeamisen jälkeen.
”Kansainvälinen yhteisö osoittaa kasvavaa vaatimusta johtajuudelle rauhanomaisen ja jatkuvan kehityksen puolesta”, julkilausumassa todetaan. Lausuman käytännön vaikutukset jäivät epäselviksi, mutta sitä pidettiin osoituksena strategisen kumppanuuden jatkumisesta.
Alle kolme viikkoa julkilausuman allekirjoittamisesta Putin aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan.
Tiesikö Kiina hyökkäyksestä etukäteen?
On esitetty vastakkaisia käsityksiä siitä, tiesikö Kiina etukäteen Putinin aikeista. Kiina väittää, ettei se tiennyt ”erityisoperaatiosta” etukäteen.
Stimson Center -ajatuspajan tutkija Yun Sun arvioi, ettei Kiinalla ollut etukäteistietoa invaasiosta. Kiinan Kiovan suurlähetystö ei tehnyt elettäkään evakuoidakseen Ukrainassa olevat Kiinan kansalaiset etukäteen.
Yunin mukaan Putin huiputti Xitä. Häntä heilutti koiraa, kuten maailmanpolitiikassa joskus tapahtuu, eli pienempi kumppani toimii aloitteellisesti ja isompi joutuu reagoimaan.
Useimmat kiinalaiset kansainvälisen politiikan tutkijat eivät odottaneet hyökkäystä. Vain Fudanin yliopiston professori Tang Shiping oli pitänyt Venäjän hyökkäystä todennäköisenä. Yunin mukaan kiinalaiset olettivat Venäjän toimivan kuten Kiina itse toimisi. Sotilaallista uhkaa pidettiin Kiinassa painostusvälineenä, jolla Venäjä saavuttaisi neuvotteluissa haluamansa.
Kiinalaisessa filosofiassa sodankäynti on viimesijainen keino, mutta Putinin oppikirja on suoraviivaisempi.
Miten Kiina reagoi Venäjän hyökkäykseen?
Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ollut Kiinan toiveissa. Kiinalaiset olivat hämmentyneitä, jopa nöyryytettyjä. Kiina joutui sivustakatsojaksi.
Kiina on toistanut tukensa YK:n peruskirjaan kirjatuille periaatteille itsenäisten valtioiden suvereniteetista ja alueellisesta koskemattomuudesta, mutta se ei tuomitse suoraan Venäjän hyökkäystä.
Kiinan tasapainodiplomatiassa toistetaan fraasit suvereniteetista ja koskemattomuudesta, mutta sen lisäksi todetaan Venäjän ”legitiimit turvallisuushuolet”.
Kiinan mediassa tuki Venäjälle on suorempaa. Lehdistö ei hyökkää suoraan Ukrainaa vastaan, mutta syyttää Yhdysvaltoja ja Naton laajenemista sodasta. Valtiollisessa mediassa on toistettu Venäjän valeuutisia, kuten väitettä Yhdysvaltojen bioasetehtaista Ukrainassa.
Soraääniäkin löytyy. Venäjän hyökättyä viisi historiantutkijaa, joukossa suurten yliopistojen professoreita, julkaisivat avoimen kirjeen, jossa he tuomitsivat Venäjän hyökkäyksen ja vaativat loppua sodalle.
Hu Wei, arvostettu valtiollinen tutkija, kirjoitti maaliskuun alussa Kiinan ja Venäjän kumppanuuden olevan Kiinan etujen vastainen. Hänen mukaansa sodan seurauksena on maailman jyrkkä kahtiajako ja lännen globaalin hegemonian vahvistuminen. Hu kirjoittaa, että Kiinan tulisi suojata omia etujaan ja katkoa siteensä Putiniin.
Kiinan ja Venäjän erityissuhteen kriitikot ovat oppositiossa. Liiaksi Venäjää – ja samalla Kiinan ulkopolitiikkaa – arvostelevat kannat katoavat mediasta. Esimerkiksi edellä mainittu Hu Wein kirjoitus on poistettu kiinalaisilta verkkosivuilta.
Kiina ja Venäjä strategisina kumppaneina
Kiinan on toivottu hylkäävän Venäjän. On ajateltu, että Kiinalla yksin olisi mahdollisuus painostaa Putin lopettamaan hyökkäyssotansa.
Kiina kuitenkin katsoo tilannetta geopoliittisen strategian näkökulmasta. Tässä katsannossa Yhdysvallat on Kiinan pääasiallinen geopoliittinen kilpailija. Hylkäämällä Venäjän Kiina tarjoaisi Yhdysvalloille mahdollisuuden keskittyä Kiinan vastaiseen kamppailuunsa. Yhdysvaltojen vastustaminen yhdistää Kiinaa ja Venäjää.
Yhdysvaltojen vastustaminen yhdistää Kiinaa ja Venäjää.
Kiinan ja Venäjän suhde on käytännöllinen ja perustuu strategiseen laskelmaan, sanoo KU:n haastattelema Helsingin yliopiston Kiinan tutkimuksen professori Julie Yu-Wen Chen. Kumppaneilla on myös varauksia toisiaan kohtaan.
Epämuodollinen kumppanuus ei edellytä yksimielisyyttä. Suhteen pragmaattisuus ehkäisee kiistoja eskaloitumasta, kuten kävi kylmän sodan aikana, jolloin Kiina ja Neuvostoliitto kilpailivat kommunistisen maailman johtajuudesta.
Kiinan ja Venäjän välinen suhde on lähentynyt jo vuodesta 1989, mutta erityisesti vuoden 2014 jälkeen, kun Venäjä oli miehittänyt Krimin. Venäjä pyrki tuolloin pakoon lännen pakotteita ja avautui Aasiaan eli käytännössä Kiinaan. Kiinan ja Venäjän välinen kauppa yhdeksänkertaistui vuosien 2003 ja 2021 välisenä aikana.
Kiinalle Venäjä on ennen kaikkea energian tuoja. Vuonna 2019 avattu Siperian voima -kaasuputki tuo Kiinaan maakaasua Venäjältä. Yli 70 prosenttia Venäjän tuonnista Kiinaan on fossiilienergiaa.
Geopoliittisen strategian lisäksi Kiinaa ja Venäjää yhdistää johtajien välinen side. Putinia ihailevalla Xillä on ”Venäjä-kompleksi”, kirjoittaa Yun Sun.
Näyttäisi Xin kannalta huonolta, jos hän ensin syventäisi kumppanuutta Venäjän kanssa ja heti perään hylkäisi Venäjän. Tällöin aiempi linja näyttäytyisi epäonnistumisena. Xi valittaneen historialliselle kolmannelle presidenttikaudelle Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokouksessa, joka pidetään tämän vuoden jälkipuoliskolla.
Professori Chen arvioi, että niin kauan kuin Xi ja Putin ovat vallassa, ei tilaa muutokselle Kiinan ja Venäjän välisissä suhteissa ole.
Ei konkreettista apua Venäjälle
Kiina ei ole kuitenkaan antanut materiaalista tukea Venäjälle. Yhdysvaltojen mukaan Venäjä on pyytänyt Kiinalta sotatarvikeapua, mutta Kiina ei ole sitä antanut eikä todennäköisesti anna tulevaisuudessakaan.
Sotilaallinen tuki sitoisi Kiinan liiaksi Venäjän kohtaloon ja tekisi siitä maalitaulun sanktioille. Kiinalaista sotilasapua ei olisi mahdollista antaa salaa, vaan kiinalainen kalusto olisi tunnistettavissa taistelukentiltä.
Kiina on sopeutunut lännen sanktiojärjestelmään. Kiinalaiset pankit ja yritykset eivät vaaranna etujaan. Yhdysvaltain teknologian vientikielto kieltää kaikkien yhdysvaltalaista teknologiaa sisältävien tuotteiden viemisen Venäjälle, mikä hankaloittaa investointeja ja kauppaa Venäjän kanssa.
Energiantuonnin merkittävä kasvattaminenkaan ei ole ongelmatonta. Maakaasun vientikapasiteetin kasvattaminen edellyttää kalliita ja vuosia kestäviä investointeja kaasuputkiin. Mailla on suunnitelma uudesta kaasuputkesta Venäjältä Kiinaan, mutta on epäselvää, kuinka ja milloin se toteutetaan.
Ukraina, Kiinan kauppakumppani
Kiinalla on ollut hyvät diplomaattiset välit Ukrainaan sen koko 30-vuotisen itsenäisyyden ajan. Kiina ei ole tunnustanut Krimiä osaksi Venäjää ja on toistanut kantansa itsenäisten valtioiden suvereniteetista ja alueellisesta koskemattomuudesta, myös Ukrainan.
Kiinan ja Ukrainan taloudelliset suhteet ovat tiiviit. Kiina on Ukrainan suurin kauppakumppani. Ukraina vie Kiinaan etenkin elintarvikkeita, kuten ohraa ja kasviöljyjä.
Ukraina on vienyt Kiinaan myös aseteknologiaa. Neuvostoliiton alueellisesti hajautetun asetuotannon perintönä Ukrainassa on aseteknologista tuotantoa ja osaamista, jotka ovat olleet Kiinalle avuksi sen kehittäessä asevoimiaan. Ukrainalaiset sotilasasiantuntijat auttoivat Kiinaa modernisoimaan sen ensimmäisen lentotukialuksen.
Rautainen silkkitie hyökkäyssodan uhrina
Presidentti Xin vuonna 2013 julkistama Belt and Road -aloite (vyö ja tie), jota on kutsuttu myös uudeksi silkkitieksi, pyrkii yhdistämään Euraasian yhdeksi talousalueeksi. Kiinan pyrkimyksenä on tuoda maailmantalouden painopiste Euraasiaan ja vahvistaa asemaansa maailman johtavana taloutena.
Belt and Road -aloitteen ytimessä ovat valtavat Kiinan rahoittamat infrastruktuurihankkeet: rautatiet, satamat, moottoritiet, sillat, voimalat, telekommunikaatioyhteydet ynnä muut sellaiset. Aloitteen on allekirjoittanut maailmanlaajuisesti 146 maata. Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina ovat mukana.
Yksi taloudellisista käytävistä, niin kutsuttu rautainen silkkitie, kulkee Venäjän, Valko-Venäjän ja Puolan halki Eurooppaan. Kiina on panostanut raideliikenteeseen, ja rahtiliikenne rautateitse Eurooppaan on kasvanut jatkuvasti. Vielä helmikuun alussa Puolan presidentti Andrzej Duda ja Xi keskustelivat innokkaasti Puolan asemasta uudessa silkkitiessä. Puolan tuli olla Kiinan portti Eurooppaan.
Jos Venäjä eristää itsensä taloudellisesti Euroopasta, katkeaa myös rautainen silkkitie. Tämä on isku paitsi Kiinalle, myös Venäjälle ja muille Itä-Euroopan maille.
Jos Venäjän yhteys Eurooppaan katkeaa, painottanee Kiina hankkeitaan eteläisemmille reiteille, joista yksi kulkee Keski-Aasian, Iranin ja Turkin kautta Eurooppaan ja toinen Pakistanin kautta Intian valtamerelle. Maayhteyksien uhanalaisuus korostaa meriyhteyksien tärkeyttä tulevaisuudessakin. Tällä hetkellä 80 prosenttia maailman rahtiliikenteestä kulkee merireittejä.
Rautaisen silkkitien saama isku osoittaa, että Kiinan ja Venäjän visiot kansainvälisestä järjestyksestä ovat ristiriidassa keskenään.
Mariupolin sataman kehittäminen kuului Kiinan hankkeisiin Ukrainassa. Nyt Mariupol on raunioina.
Kiina yrittää sovittaa intressinsä yhteen
Kiina pysynee puolueettomana Ukrainan sodassa. Se pyrkii säilyttämään poliittisen liikkumavaran eikä hirttäydy liiaksi Venäjään, mutta ei myöskään tuomitse sitä.
Kiinalla on risteäviä intressejä. Se on niin täydellisesti integroitunut maailmantalouteen, ettei sillä ole varaa joutua pakotteiden kohteeksi. Kauppa länsimaiden kanssa on valtavan paljon tärkeämpää kuin kauppasuhteet Venäjään. Kuvaavaa on, että Kiinan Vietnamin kanssa käymän kaupan arvo on suurempi kuin Kiinan ja Venäjän välisen kaupan arvo. Venäjä on taloudellisesti riippuvainen Kiinasta, mutta Kiina ei Venäjästä.
Venäjä on taloudellisesti riippuvainen Kiinasta, mutta Kiina ei Venäjästä.
Sanktiot pakottavat kiinalaiset varomaan investointeja ja kauppaa venäläisten kanssa. Kiinan ja Venäjän taloudelliset suhteet eivät katkea, mutta Kiina tuskin voi pelastaa Venäjää.
Kiinan ja Venäjän kumppanuus on epäsuhtainen: Kiina on taloudellinen maailmanvalta, Venäjä ei. Mitä eristyneemmäksi Venäjä joutuu, sitä enemmän epäsuhta korostuu. Suhde muuttuu tulevina vuosikymmeninä vielä epätasapainoisemmaksi, jos Kiina pyrkii saavuttamaan ilmastotavoitteensa ja rakentaa taloutensa uusiutuvan energian varaan.
Erään metaforan mukaan Venäjä on ”huoltoasema, jolla on ydinaseita”. Toisessa metaforassa Venäjän uumoillaan muuttuvan ”Kiinan Kanadaksi”. Putinin sota Ukrainassa osoittaa, ettei se vielä ole sitä.
Globalisaatio ja avoin maailmantalous ovat nostaneet Kiinan maailmanvallaksi. Kiinan talousmaantieteellisten visioiden kannalta Euraasian epävakaus ja rajojen sulkeutuminen ovat uhka. Kiina ei halua murentaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä, ainoastaan kirjoittaa säännöt uusiksi. Venäläisessä maailmanjärjestyksessä sääntöjä on vähemmän.
Ei Venäjän eikä lännen puolella, vaan Kiinan
Professori Chen ei ole varma, tulkitaanko uusi kansainvälinen järjestys Kiinassa uutena kylmänä sotana, mutta Kiinan media syyttää Yhdysvaltoja ”kylmän sodan mentaliteetista” eikä tuomitse Venäjää.
Kiina ei ole yksin puolueettomien leirissä, vaan haluttomuus tuomita Venäjän toimet on trendi globaalissa etelässä. Kriittisyys Yhdysvaltojen hegemoniaa vastaan yhdistää merkittävää osaa maailmasta. Nousevat suurvallat, kuten Intia ja Brasilia, toimivat Kiinan tavoin ja välttävät Venäjän toimien suoraa tuomitsemista.
Kiinan toiveissa on, että sota Ukrainassa saataisiin loppumaan. Sodan eskaloitumista pidetään Kiinassakin uhkana. Kiina ei halua kolmatta maailmansotaa, saati ydinsotaa. Kiina ei halua toisaalta sitäkään, että Putinin hallinto heikentyisi liikaa tai jopa kaatuisi.
Kiina ei lopulta ole lännen tai Venäjän puolella, vaan Kiinan puolella. Kiina katsoo Ukrainan sotaa ja uutta kansainvälistä järjestystä omasta näkökulmastaan ja pyrkii turvaamaan omat etunsa.