Pakistanissa on parhaillaan käynnissä valtaisa humanitaarinen katastrofi. Tulvat vaikeuttavat 14 miljoonan ihmisen elämää. Kuolleita on jo muutamia tuhansia ja tilanne pahenee edelleen sateiden jatkuessa.
Tulvakatastrofia on jo nyt luonnehdittu pahemmaksi kuin Thaimaaseen iskenyttä tsunamia jouluna 2004. Silti ylimääräisiä uutislähetyksiä ei järjestetä eivätkä piispat itke julkisesti. Pakistanissa ei ole länsimaisia turisteja, joten sen hätä saa olla maan oma asia.
Tämä näkyy myös hätäavussa. Avustusjärjestöt ovat saaneet rahaa ja lupauksia siitä huomattavasti vähemmän kuin muissa viime vuosien katastrofeissa. Pakistanin maanjäristyksessä 2005, Myanmaria viime vuonna koetelleessa hurrikaanissa sekä Haitin viime talven maanjäristyksessä apua on ensimmäisen kymmenen vuorokauden aikana saatu kootuksi sadoissa miljoonissa dollareissa laskettava summa.
Nyt apua on koossa vasta 45 miljoonaa dollaria.
YK:n avustusjärjestö UNHCR on hälyttänyt sen ja muiden YK-järjestöjen kapasiteetin Pakistanissa olevan jo äärimmillään ja kiirehtinyt lisää apua alueelle. Tehtävä on erityisen vaikea kulkuyhteyksien ollessa poikki, turvallista maata telttojen pystyttämiseen on vaikea löytää ja puutetta on kaikesta; puhtaasta vedestä, avustustarvikkeista ja sanitaatiotsta.
Länsimaisten turistien puute ja yleinen väsymys katastrofeihin eivät ole ainoa syy siihen, että avustustoiminta käynnistyy vitkaan. Turvallisuustilanne maassa on heikko. Islamistinen taleban-liike on kehottanut Pakistanin hallitusta olemaan ottamatta länsimaista apua vastaan, koska sen mukaan avun myötä maahan salakuljetetaan epäislamilaisia arvoja.
Ääriliikkeet ajavat pahimmissakin paikoissa sokeasti omaa asiaansa piittaamatta ihmisten hädästä.