Kymmenkunta vuotta sitten Linnunsuolla oli hiljaista. Se oli turpeennostoalueen ja metsätalousalueen yhdistelmä, jossa linnunlaulua ei juuri kuulunut.
Kuukausi sitten huhtikuussa suo Kontiolahdella oli vielä kokonaan lumen peitossa: Ei näy, että suoalue on ennallistettu kosteikoksi, jolla on tavattu jopa 195 lintulajia.
Siihen kului noin kymmenen vuotta. 180 hehtaarin suuruisen suoalueen ennallistaminen saatiin valmiiksi viime vuonna.
Linnunsuo ei ole läheskään ainoa ennallistettu suomalainen suo. Ennallistaminen vakiintui suojelualueiden hoitomenetelmäksi vuoden 2003 jälkeen, kun metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma Metso käynnistyi. Se ei ole aivan halpaa. Kustannuksia kertyy 600–900 euroa hehtaarilta, vaativilla soilla jopa tuplasti.
Sitä kuitenkin pidetään kustannustehokkaana ratkaisuna uusien hiilinielujen synnyttämiseksi, vesiensuojelun sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Se myös työllistää. Tarvitaan niin suunnittelijoita ja biologeja kuin itse tekijöitä eli kaivinkoneenkuljettajia, metsureita ja koneyrittäjiä.
– Lisäksi se tuo matkailuvirtoja; lintutarkkailijoita ja retkeilijöitä ja marjastajia, Tero Mustonen listaa.
Linnunsuolla käy jo nyt noin tuhat vierailijaa kaudessa.
Myös metsästysmahdollisuudet ja -alueet turvataan, ja ne jopa paranevat. Kalakannat voivat paremmin, mikä voi lisätä kalastusmatkailua. Tulee työtä työttömyydestä kärsiville seuduille.
– Mitä jos meillä olisi kymmenen ammattikalastajaperhettä Selkiellä? Nyt on muutama, Mustonen maalailee.
Mustonen on pohjoiskarjalainen kalastaja Selkien kylältä Linnunsuon kupeesta. Hän on myös Itä-Suomen yliopiston dosentti ja yksi maailman johtavista ilmastotutkijoista. Hän lopetti vastikään YK:n ilmastopaneelissa IPCC:ssä, jonka tänä keväänä julkistetun ilmastoraportin yksi pääkirjoittajista hän oli.
Puolet soista ojitettiin
Linnunsuosta on sukeutunut erityistapaus, jonka ennallistaminen on ollut laajalti tiedemaailmassakin seurattu esimerkki siitä, miten tuhottua luontoa voidaan palauttaa. Omintakeista ennallistamisprojektille on se, että apuna on käytetty perinnetietoa, jota on yhdistetty tieteelliseen tietoon. Paikalliset ihmiset ovat kertoneet, millainen alue oli ennen vanhaan.
– Koskaan ei päästä siihen, että saataisiin aikaan niin laadukasta elinympäristöä kuin mitä luonto aikanaan teki, mutta ennallistamalla voidaan palauttaa merkittäviä piirteitä ja saada hyötyjä, jotka ovat parempia kuin sama alue luontoarvoiltaan heikentyneenä, Mustonen sanoo.
Suomi on suomaa. Pinta-alasta on ollut noin kolmannes suota, yli kymmenen miljoonaa hehtaaria. Ennallistettavaa riittää, sillä tästä yli puolet on ojitettu.
Ennallistamisella voidaan saada isoja hyötyjä maapallolle ilmaston kannalta. Mutta myös vesistöt ja luonto hyötyvät.
Pohjoiskarjalaisella Lumimuutos-osuuskunnalla, jossa Mustonen vaikuttaa, on hallussaan kaikkiaan 66 aluetta ympäri maata Inarista Pirkanmaalle. Se tarkoittaa 35 000:ta hehtaaria, jotka ovat ennallistamistoimenpiteiden piirissä. Vertailun vuoksi: metsänsuojeluohjelma Metson piirissä on 28 000–30 000 hehtaaria.
– Mutta tämä ei ole kilpailu. Molemmissa yhteiskunta on se, joka hyötyy, Mustonen sanoo.
Lumimuutos toimii yksityisten metsänomistajien kanssa. Se oli mukana Linnunsuon ennallistamisessa.
Suo nähtiin raaka-aineena
Miksi sitten kannattaa ennallistaa soita?
Soiden merkitykseen maapallon keuhkoina herättiin jo 1990-luvulla, mutta Suomessa on puhuttu lähinnä sademetsistä tässä merkityksessä.
– Meillä on metsää ja suot, ja ne ovat olleet kansantalouden kriittinen raaka-ainelähde erityisesti vuoden 1973 energiakriisin jälkeen, Mustonen sanoo.
– Suo on nähty meillä vain haittana. Mutta nyt, kun maailma on toinen, suot tarkoittavat sitä, että meillä on mahtavaa potentiaalia tehdä paljon ilmaston eteen.
Kaksi kolmannesta koko Suomen hiilestä on suon turpeessa. Onnistuneesti ennallistetulla suolla lisääntyvät turvetta muodostavat kasvit. Ne sitovat ja varastoivat hiiltä, ja suo palautuu hiilinieluksi.
Mutta ei siinä kaikki:
– Samasta eurosta, jolla ennallistetaan suo, hyötyvät niin ilmasto, luonto kuin vesistö, Mustonen painottaa.
Soiden ennallistaminen kuitenkin lisää metaanipäästöjä, jonka seurauksena kasvihuonekaasupäästöt voivat kasvaa jonkin aikaa. Paljon riippuu suotyypistä. Karuilla suoluontotyypeillä ilmastovaikutus voi olla pitkään kielteinen.
Aihetta tutkitaan ja seurataan aktiivisesti.
– Toinen asia, joka vaikuttaa hiilivuotoihin, on Suomen 51 suotyyppiä. Ne nappaavat, varastoivat ja päästävät hiiltä eri tavoin, Mustonen sanoo.
– Turvemaiden kosteikkojen perustamisella voidaan heti estää maaperästä jatkuvasti syntyvää hiilipäästöä, joten se on tehokas toimi.
Kosteikoiden perustaminen kuitenkin johtaa metaanipäästöjen lisääntymiseen. Metaani ja sen haitta jää hiilidioksidihyödyn kannalta pienemmäksi noin 15–20 vuodessa.
– Suo hengittää joka tapauksessa sisään hiilidioksidia ja ulos metaania, Mustonen sanoo.
– Ennallistamalla hiilivarasto saadaan pidettyä suossa. Suotyyppi kuitenkin vaikuttaa asiaan ja vaatii kohdekohtaisia toimia ja seurantaa. Hyötyjä on enemmän kuin haittoja. Metaani ja hiilidioksidi kuuluvat luontoon joka tapauksessa ja vaativat seurantaa.
Perinnetieto ratkaisee
Linnunsuon ennallistamiseen liittyy myös sen kupeessa virtaavan Jukajoen ja sen valuma-alueen ennallistaminen. Pienehkö joki oli taimenjoki ja järvilohen kutuvesistö 1960-luvulle asti.
Yhtäkkiä kaikki kalat kuolivat joesta.
Viranomaisseuranta tai paikalla toiminut energiayhtiö eivät havainneet sitä, että veden happamuus oli noussut merkittävästi. Jokivarressa asuva kotitarvekalastaja Heikki Roivas sen sijaan havaitsi ensimmäisenä kuolleet kalat. Syynä oli runnelluilta soilta päässyt hapan vesi.
– Roivas kutsui meidät kotiinsa ja sanoi, että me yhdessä voimme korjata joen. Hän lupasi kuljettaa meitä maastossa ja osoittaa vahingolliset suot, Mustonen kertoo
Alettiin selvittää, millaista alueella oli ennen.
– Tässä auttaa perinnetieto, jos sitä osataan kerätä ja tulkita oikein. Se tarkoittaa samalla kumppanuutta kyläläisten kanssa.
Kalakuolemien selvittämisessä paikallisten ihmisten haastattelut olivat keskeisiä. Haastateltiin noin 50 henkilöä.
– Vanhin haastateltava oli satavuotias. Hän muisti, että täällä on ollut rapuja, mikä kertoo happamuuden olleen kurissa.
Haastattelujen pohjalta pystyttiin rekonstruoimaan muun muassa joen valuma-alue.
– Yhdistämällä perinnetieto tieteeseen pystyttiin luomaan tilannekuva, jonka pohjalta on saatu merkittäviä läpimurtoja.
Joki on pieni, kahdeksan kilometrin pituinen, ja sen valuma-alue on 9 000 hehtaaria.
– Silti sen ennallistaminen oli aivan mieletön operaatio, Mustonen kuvailee.
– Se saatiin vietyä läpi, ja joki on taas arvokalojen koti, koska veden laatu on korjaantunut. Ennallistaminen hyödyttää myös vesistöjen veden laatua.
Paikallisten ihmisten merkitys
Linnunsuo on osoittautunut tärkeäksi yksittäiseksi ennallistamishankkeeksi. Sitä on tultu ihmettelemään ympäri maailmaa
– Menetelmällä on maailmanlaajuisesti merkitystä. Toki Linnunsuolla ja Jukajoella on hienoja elukoita, mutta ne eivät pelasta maailmaa. Paljon tärkeämpää on se rooli, joka ihmisten paikallisyhteisöllä on ollut positiivisessa tekemisessä. Se johti siihen, että projekti todella vietiin maaliin satojen maanomistajien kanssa.
Mukana oli monia aktiivisia toimijoita, Mustonen muiden muassa. Oli lintuasiantuntijaa, paikallista kalastajaa, Ely-keskuksen ihmisiä. Oli postinjakaja Terho, projektin suuri strategi.
Ennallistamiseen ei ole kaavaa. Se tapahtuu jokaisessa kohteessa kohteen vaatimalla tavalla. Tässä astuu perinnetieto esiin.
– Esimerkiksi Linnunsuosta ei ollut tieteellistä dataa ennen vuotta 1979, vaikka aluetta oli käytetty vuosisatoja, Mustonen kertoo.
Hanhia saattaa pysähtyä Linnunsuolla jopa satatuhatta vuorokaudessa.
Linnut palasivat suolle. Mukana oli harvinaisuuksia: tundrakurppeloita, rantakurvia. Suolla myös monet harvinaiset poikueet ovat menestyneet. Lajimäärän lisäksi yksilömäärät ovat huikeita. Hanhia saattaa pysähtyä syysmuuton aikaan Linnunsuolla jopa satatuhatta vuorokaudessa.
Maailman keuhkot
Ennallistaminen soveltuu kaikkialle, missä on luontoarvoja menettäneitä turvealueita. Käytännössä se tarkoittaa Euroopassa Viroa, Ruotsia, Norjaa, Pohjois-Saksaa, Hollantia, Skotlantia ja Irlantia. Lisäksi se soveltuu Kanadan havumetsävyöhykkeelle, Yhdysvaltojen suurten järvien ympäristöön, Indonesiaan ja Australian sademetsävyöhykkeelle.
Kun kalottialueeseen lasketaan havumetsävyöhyke mukaan, on kolmannes maailman maaperään sidotusta hiilestä täällä jäljellä.
– Luonnontilaisten tai lähellä sitä olevien soiden rooli hiilen nappaajina ilmakehästä on kuin keuhkojen, jotka sisäänhengityksessä ottavat hiilidioksidia ja uloshengityksessä laskevat metaania.
– Suomen soilla on suuri merkitys. Ei niillä pelasteta maapalloa, mutta niillä on kaikilla näillä mittareilla iso merkitys niin elinympäristöinä, hiilikysymyksessä kuin vesitalouden suhteen.
EU hyppää
Mustosen mielestä on rajua, että Ukrainan sota näyttää saavan Euroopan unionin hyppäämään kuukaudessa 40 vuotta eteenpäin energiantuotannon suhteen. Ollaan paljolti luopumassa fossiilisista polttoaineista, mikä on ilmaston kannalta keskeistä.
”Ihmiskunta toimii vasta sitten, kun lähestytään luhistumispistettä.”
Silti hän skeptinen.
– Tiede on todennut siirtymän olevan väistämätön. Mutta olemme kaukana maalista.
Mustonen uskoo, että ihmiskunta toimii vasta sitten, kun lähestytään luhistumispistettä. Vielä ei ole ylitetty tätä rajaa, vaikka Kanadan havumetsävyöhykkeellä – Suomen kaltaisella alueella – kärsittiin viime vuonna jopa 49,6 asteen lämpötilasta.
– Jo 30 vuotta sitä olen kansalaisena miettinyt, mikä on se raja. Liperissä mitattiin jo kymmenen vuotta sitten 37 astetta, mutta sitä ei muista enää kukaan, Mustonen toteaa.
Syntyi heimoaate
Mustonen on tehnyt ilmastonmuutostutkimukseen liittyviä töitä Siperiassa, Alaskassa, Kanadassa, Grönlannissa ja Lapissa 25 vuotta. Talvet hän toimii kalastajana. Hän kasvoi kalastuksen parissa: köyhä perhe kotitarvekalasti ja pyysi myyntiinkin kalaa ja rapuja.
– Minulla oli selkeä kuva luonnosta, mutta tässä projektissa keskeistä oli kylien tahto. On tehty kymmeniä tuhansia tunteja vapaaehtoistyötä. Ei meillä mitään rahaa koskaan ole ollut, hän sanoo oman kylänsä ennallistamisprojekteista.
– Jukajoen tarina syntyi paikallisesti rajusta ympäristötuhosta ja halusta saada joki voimaan hyvin uudelleen. Syntyi heimoaate, että kyllähän me Jukajoki kunnostetaan. Viidessä vuodessa se johti kymmenien kylien ja kohteiden mukaantuloon.
Se on poikkeuksellista Suomessa, jossa luonnonvarojen hallinta ja luonnonsuojelupolitiikka ovat valtiojohtoisia.
– Meillä ei ole vahvaa ympäristöjärjestöjen tai kansalaisyhteiskunnan toimijuutta maaseudulla, Mustonen toteaa.
– Nyt näimme todella hienoa toimintaa, jossa naiset, kalastajat, vanhat, kaikenlaiset ihmiset meidän kylillä olivat mukana. Saatiin aikaan tuloksia, joilla on väliä.
Viisi vuotta
Tuoreen IPCC-raportin keskeiseksi viestiksi Mustonen nostaa pelottavan arvion: YK:n pääsihteeri António Guterres lausui raportista, että ilmastopolitiikan kannalta aikaa on viisi vuotta.
– Pitkään on hellitty puolentoista asteen yleisen lämpenemisen tavoitetta. Nyt sanotaankin, että tämä tavoite on todennäköisesti luhistunut, Mustonen sanoo ja toteaa olevan selvää, että viidessä vuodessa ei harpata ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvittavaa askelta.
– Jos Ukrainan sota päättyisi tänään, maa voitaisiin rakentaa uudelleen neljässä vuodessa. Globaali talous, energiavirrat ja ruokaturvallisuus palautuisivat ehkä kolmessa vuodessa. Viisi vuotta menisi lähestulkoon sodasta toipumiseen.
Hän muistuttaa siitä, että osa valtioista harppaa ilmastonmuutoksen torjunnassa, mutta osa ei. Lisäksi kaiken ulkopuolelle jää Venäjä, maa, joka on maailman suurin maa-alue, suurin arktinen alue, ikiroudan ydinvyöhyke ja lisäksi valtava öljyn ja kaasun tuottaja.
– Meillä ei ole mitään mahdollisuutta, ei mitään, Mustonen päättelee.
Hän muistuttaa siitä, että ilmastopolitiikka on suurvaltapolitiikkaa.
– Suomen tekemisillä ei ole suurta merkitystä, mutta toki niillä on aina väliä.
”Tämänhetkinen ilmaston lämpeneminen johtuu siitä, mitä on tapahtunut sata viime vuotta.
Hän muistuttaa myös siitä, että ilmaston nykyinen tila on seurausta noin 120 vuoden takaisesta luonnonvarapolitiikasta, ehkä jopa sitä vanhemmasta.
– Tämänhetkinen ilmaston lämpeneminen johtuu siitä, mitä on tapahtunut sata viime vuotta. Kohtaamme vasta kuluvan vuosisadan lopulla sen vaikutuksen, joka syntyi vaikkapa viime vuosikymmenellä. Esimerkiksi Kiinan nykyinen päästötason häntä on volyymiltaan niin valtava, että talousjärjestelmä tulee luhistumaan.
Toivoa kuitenkin on
Mustonen puhuu naakkayhdyskunnista, ilmastopaneelin ja hallitusten yhteydestä, saamelaisten luontoyhteydestä, latvialaisista kalastajista. Hän lainaa Willy Brandtia ja Matti Wuorta ja jatkaa kolonisaatiosta, henkisyyden traditiosta ja paluusta ihmisyyden mystisyyteen.
Mustonen puhuu paljon luontokokemuksesta. Hän ei jää suremaan maapallon tilaa.
– Voisihan sitä olla surullinen, mutta yhden ihmisen suru ei hyödytä ketään.
Hän toteaa, että loppujen lopuksi kaikki on paikallista.
– Kun on kevät, Linnunsuo on huumaava. Linnut palaavat tänne, ja ne 195 lintulajia ovat tuossa ja muodostavat vertaansa vailla olevan sinfonian kuherrusääniä, hän kuvailee.
– Se, mitä emme tule ajatelleeksi, on tuntotieto. Vuodenaikojen ja ennen kaikkea kevään raju purskahtava voima, joka tulee läpi, kun kevään herääminen koittaa. Kun se tapahtuu alueella, joka oli tuhoutunut, mutta elpyi, niin sen rajumpaa viestiä ei ole siitä, että toivoa on.
Kun Mustoselta kysyy, voivatko yksilöt tehdä jotain ilmastonmuutoksen torjumiseksi, vastaus lähtee liikkeelle kaukaa.
– Yksilö voi pelastua. Se on yksilön etu. Yksilö pystyy jossain määrin vaikuttamaan elämänsä polkuun. Riippuen siitä, kuka hän on, hän voi vaikuttaa siten, että säästää päätöksillään elinympäristöään.
– Lisäksi ihminen voi avata sisäiset silmänsä. Luontoon kuulumisen akti syntyy vain siitä, että annamme sen maailman tulla lähellemme. Se tapahtuu niin, että jokin osa luontojärjestelmää, vaikka se naakka, alkaa merkitä meille. Se on portti johonkin isompaan, jos on herkkyyttä jäljellä.
On Mustosella ihan käytännöllinenkin vinkki:
– Antamalla pihanurmikon rehevöityä ja kaikkien kukkien kukkia voi tukea pölyttäjäverkostoa. Se on iso asia, mutta se onnistuu pienelläkin pihalla.
uutiskirje 
