Tampereen Teatterikesään Moskovasta saapunut teatteristudio SounDrama esitti Nikolai Gogolin novellin perustuvan Vesnan sellaisella musiikillisella kiihkolla että jälkikäteen ajatellen tuntui kuin koko esitys olisi tapahtunut yhdellä hengenvedolla.
Toukokuun yössä ollaan Dikankan myyttisessä kylässä. Levko ja Ganna ovat nuoret rakastavaiset, joiden väliin tunkeutuu Levkon isä, kylänvanhin. Isä himoitsee ja käy käsiksi poikansa morsiameen. Kylän nuoret yhdessä Levkon kanssa antavat sakinhivutusta kylänvanhimmalle. Rangaistuksesta Levko selviää hukuttautuneiden neitojen avulla ja saa lopulta Gannansa.
Voiko tämmöisestä tarinasta saada mitään tolkullista? Voipa hyvinkin.
Toki jo Gogolin novelli osoittaa sen. Ilmavasti ja arvoituksellisesti kerrottu tarina kiehtoo, eikä ollenkaan aukea arkiselle ajattelulle. Siinä on noitia ja kuolleista nousseita nuoria tyttöjä tuomassa ratkaisuja kylän ihmisten pulmiin. Ja on salaperäinen toukokuun yö.
Viesti kulki sävelissä
Tästä novellista ohjaaja-muusikko Vladimir Pankov on loihtinut esityksen, joka nappaa katsojan ensi hetkellä mukaan ja päästää otteestaan vasta loppukohtauksessa, jossa rakastavaiset juhlivat yhteisen taipaleensa alkamista.
Sitä, mitä Moskovan musiikkiteatterin kermaan kuuluva ryhmä teki, on vaikea kertoa sanallisesti. Suurin piirtein yhtä vaikea, kun on kertoa runoa toisin sanoin.
Ryhmä kyllä kertoi Gogolin novellin tarinan, mutta oleellista oli se, mitä tapahtui sävelten, tanssin ja rytmin maailmassa. Ryhmä tanssi ja lauloi rakkauden. Tunteet tulkittiin musiikin avulla.
Suureen hurmaan Dikanka kylän väki joutui kuutamokirkkaana kevätyönä. Kylänvanhin sai tuntea nahoissaan väärän tekonsa. Ja kyläläiset havahtuivat näkemään joukkovoimansa. Tässä näytelmän huippukohtauksessa tuli mieleen jo vertaus venäläiseen yhteiskuntaan, kuiluun joka on kansan ja johtajan välillä.
Kansanjuhlaa
Gogolin Dikanka-novellit ovat täynnä lumousta ja elämää. Ne ovat runollisia kuvauksia maalaisrahvaan elämästä.
Aavemaiset neidot, kevätyö ja karnevaalitunnelmat niin novellissa kuin Vesna-esityksessäkin tuovat pakosta mieleen myös Shakespearen Kesäyön unelman.
Pankovin ohjauksessa ollaan kuitenkin kiinni myös kansan kuvauksessa, kansanjuhlaperinteissä ja kansallispuvuissa. Se taitaa olla yksi tämän päivän nouseva trendi.