Jazz on oikeasti marginaalimusiikkia, jonka varaan yksistään ei festivaalia voi järjestää. Porin tavoin myös Äänekosken Keitelejazz keräsi tänäkin vuonna väkeä enimmäkseen rock- ja bluesbändien avulla.
Äänekosken Häränvirran festivaaliteltassa oli kuitenkin Keitelejazzin päätösiltana tarjolla tasokasta jazzia. Väkeä vaan oli järjestävän jazzyhdistyksen kannalta harmillisen vähän, ehkä nelisensataa.
Festivaalin taiteellinen johtaja Pentti Ronkanen oli selvästi harmissaan ja näki jazztapahtuman tulevaisuuden jopa epävarmana.
– Jazzin suosio tuntuu olevan hupenemaan päin. Vaikka hankimme hyviä esiintyjiä, niin väkeä tulee entistä vähemmän.
Kun Porin Jazz houkutteli suurimmat yleisönsä 60-70 -lukujen rokkareilla Toto, John Fogerty ja Jeff Beck, niin pienemmillä nappuloilla pelaava Keitelejazz tasapainotti talouttaan Yardbirdsin, Procol Harumin ja Eppu Normaalin avulla.
Keitelejazzin järjestävä Äänekosken Jazz yhdistys on koko festivaalin 26-vuotisen taipaleen ajan joutunut tasapainoilemaan kaupallisesti vetävämmän musiikin ja laadukkaan jazzin välillä ja kyennyt rakentamaan ohjelmistoja, joiden avulla hienon tapahtuman jatko on aina kyetty turvaamaan.
Myös tämänkertainen Keitelejazz huipentui laadukkaaseen jazziin päätöspäivänä lauantaina. Nautinnollisen tarjonnan aloitti muun muassa Dexter Gordonin ja Stephane Grappellin kanssa soittanut taitava belgialainen kitaristi Philip Catherine (67), joka oli värvännyt mukaansa jo ennestään tutut suomalaismuusikot urkuri Mikko Helevän ja rumpali Mika Kallion. Hyvässä vedossa ollut Catherine antoi sopivasti soolotilaa myös trion suomalaisjäsenille, jotka hoitivat osuutensa mallikkaasti.
Festivaaliteltan päätösillan avasi ranskalaiskvartetti, jota tähdittävät kaksi bassoklarinetin ja saksofonien taituria Michel Portal ja esikuvansa kanssa tasaveroisesti sooloillut Louis Sclavis. Yhdessä basisti Jean Paul Celean ja rumpali Daniel Humairin kanssa puhaltajapari sai saikaan upean musiikillisen ilotulituksen.
Tunnelmallisempaa ja rauhallisempaa musisointia tarjosi eurooppalaisen jazzin huippunimiin luettu norjalainen basisti Arild Andersen apunaan skotlantilainen saksofonisti Tommy Smith ja Norjassa pitkään asunut italialaissyntyinen rumpali Paolo Vinacci sekä tietysti sampleri, jonka avulla Andersen pystyi soittamaan myös itsensä kanssa.
Illan päätteeksi teltan täytti räyhäkkäämpi fuusiojazz, kun jenkkikitaristi Wayne Krantz pääsi kunnolla vauhtiin trionsa kanssa.
Äänekosken Jazz-yhdistyksen puheenjohtajan Kalevi Plattosen johdolla uurastava porukka ansaitsee ison hatunnoston yli neljännesvuosisadan pyyteettömästä uurastuksestaan. Ei voi kuin toivoa, että porukka jaksaa jatkaa. Niin hieno tapahtuma Keitelejazz kuitenkin on.
uutiskirje 