Markkinavoimien salatusta maailmasta olemme jo oppineet sen, että pörssikursseja voi nostaa antamalla potkuja mahdollisimman paljon tuottavan työn tekijöille. Kun palkolliset kilometritehtaalle vilahtavat, osakkeenomistajien kukkarot paksuksi paukahtavat.
Nyt olemme oppineet, että markkinavoimat kohtelevat palkollisia tasa-arvoisesti. Kun arvuuttelu Nokian pääjohtaja Kallasvuon potkuista alkoi, ponkaisi kurssi heti kohti kaakkoa. Jos hän saa potkut, käyrä suuntaa varmaankin pohjoiseen.
Nokian pörssikurssin liikehdinnässä ei ole paljon älyä. On helppo uskoa, että Nokia ei pärjää älypuhelimissa.
Uutiset potkurahoista paljastavat karmaisevalla tavalla Suomen pienuuden. Kallasvuolle on tulossa muutosturvarahaa noin neljä miljoonaa euroa, Porschen pomo kuittaa sata milliä. Ei ole lottovoitto syntyä Suomeen, se on korkeintaan kuusi ja lisänumero oikein.
Kannatukseltaan suurimpien puolueiden puheenjohtajat Porin helteessä olivat rähmällään markkinavoimien suuntaan. He eivät näytä pystyvän uhmaamaan sen enempää maan vetovoimaa kuin markkinavoimiakaan. Liekö se syynä vai mikä, mutta kansalaisten luottamuspuntarissa poliitikot olivat jumbosijalla. Kansalaiset eivät ostaisi Kataiselta, Kiviniemeltä tai Urpilaiselta käytettyä autoa. Palomiehen, lentäjän tai kirurgin käytetty auto kävisi sen sijaan hyvin kaupaksi.
Taksikuskit ovat merkittävä ammattikunta. Ne tietävät suhdannekäänteet ennen virallisia ennustajia ja valtiovarainministeriön virkamiehiä. Taksikuskit ovat kansalaisten silmissä paljon luotettavampia kuin poliitikot. Taksikuski kääntyy yleensä oikealle, kun vilkku on oikealle. Poliitikot vilkuttavat vasemmalle, mutta kääntyvät oikealle.
Itänaapurin talousjärjestelmä on lyhyessä ajassa tehnyt täysvoltin kolmella kierteellä notkein vartaloin: umpisosialismista ultrakapitalismiin, mutta yksi ei muutu: suomalais–venäläisiä komissioita ajatellaan itäisessä naapurivaltiossa. Nyt komissioita, kommunikeoita ja muita luottamusta lisääviä toimenpiteitä tarvitaan lapsiasioissa ja elintarvikkeiden tuoteturvallisuudessa.
Jotain yhteiskunnallisesta kehityksestä kertoo se, että Neuvostoliiton aikana komissiot askartelivat talouden ja tekniikan alalla, nyt pienen ihmisen ja seinästä mikroskoopilla havaitun irtoilevan maalin parissa.
Suurvalta on maa, joka havaitsee roskan naapurin silmässä, mutta ei malkaa omassaan.
Venäjän naapurimaiden ystävyyttä lujittavat esitykset huoltajuuskiistojen ja elintarvikkeiden turvallisuuden osalta ovat edistämässä Suomen ja Naton ihastusliiton muuttumista rakkausliitoksi. Venäjän pöljästelyt ovat lisänneet myös suomen politiikan konsensusta. Suomen poliitikkojen piirissä vallitsee nyt talvisodan henki: yhtenä henkilönä käydään Venäjän lapsiasiain valtuutetun esityksiä vastaan.
Kyllä kymmenen suomalaista puoluejohtajaa vastaa yhtä venäläistä lapsiasiainvaltuutettua. Entäs sitten kun tulee toinen venäläinen lapsiasiainvaltuutettu?
Elämme historiallisia aikoja. Näistä vuosista riittää lastenlapsille kerrottavaa. Juuri on nähty surkein talousvuosi sitten vuoden 1918, runsain lumi- ja pakkasvuosi puoleen vuosistaan, Nokian osakkeiden alhaisimmat noteeraukset miesmuistiin ja parhaillaan eletään helteisintä kesää sataan vuoteen. Puheet hallituksen saamattomuudesta ovat absurdia hölynpölyä.