Kuntien voimavaroista valtaosan vie terveydenhoito ja sosiaalisektori. Sen sijaan kuntien perustehtävä eli alueenkäytön ja infrastruktuurin suunnittelu on jäänyt hunningolle, kertoo Kuntien takauskeskuksen torstaina julkistama selvitys.
Professori Heikki A. Loikkasen ja tutkija Henna Nivalaisen selvitys kuntatalouden kehityksestä Miten tähän on tultu kertoo kuntien itsehallinnon vähentyneen. Iso osa kuntien asioista päätetään tosiasiassa muualla kuin kunnassa. Ministeriöistä tuleva normiohjaus, hoitotakuu ja subjektiiviset oikeudet kaventavat kuntien päätösvaltaa.
Lisäksi kuntien tehtäväkirjo on valtavan suuri. Loikkanen esittää ainakin erikoissairaanhoidon siirtämistä pois kuntien vastuulta. Siten niille jäisi enemmän aikaa huolehtia yhdyskuntasuunnittelusta.
Liian hajanainen asutus lähiöineen ja siellä täällä sijaitsevat työpaikat vievät paljon voimavaroja, koska palveluja ei voi keskittää. Toimiva palveluverkko toisi säästöjä.
Kunnat muuttuvat samanlaisiksi
Kunnat ovat tutkijoiden mukaan muuttumassa toistensa kaltaisiksi.
– Muualla Euroopassa kunnat erikoistuvat ja tuovat erilaisuuttaan esille, Loikkanen toteaa.
Hänestä kuntien kilpailu erilaisella veropohjalla puoltaisi paikkaansa. Vaikka kuntien veroasteet vaihtelevat nytkin jonkin verran, verotulotasauksen jälkeen kuntien tulopohjat eivät juuri poikkea toisistaan.
Valtio vakuuttaa antaneensa kunnille enemmän päätäntävaltaa luopuessaan valtionosuuksien osoittamisesta tiettyihin toimiin. Korvamerkityn rahan sijasta annettava könttäsumma ei ole lisännyt kuntien päätäntävapautta, sillä normiohjaus sitoo tiukasti kuntien käsiä, Loikkanen katsoo.
– Aiemmin kunta saattoi toimintojen muuttuessa saada valtiolta enemmän tukea, hän vertaa.
Loikkasen mukaan valtio on sysännyt hyvinvointitehtävänsä kunnille, myös tulonsiirtojen osalta. Kun hyvinvointipalveluille lasketaan hinta, palvelut ovat hyödyttäneet eniten pieni- ja keskituloisia.
Kadonnut sukupolvi nostaa menoja
Kuntien tulopohjan rapautumiseen löytyy selvityksessä kaksi selvää syytä. Sodan jälkeinen suuri syntyvyys taittui nopeammin kuin muissa maissa. Lisäksi maasta muutti väkeä Ruotsiin, Australiaan ja muualle aina 1980-luvun alkuun saakka. Siirtolaisten lapset ja lapsenlapset kasvattavat hyvinvointia nyt muissa maissa.
– Jos muuttajat olisivat jääneet Suomeen, väkimäärämme olisi 1990-luvulla ollut liki kymmeneksen suurempi, Loikkanen huomauttaa.
Terveyden- ja sosiaalimenojen odotetaan nousevan hurjasti väestön ikääntymisen myötä. Tutkijat painottavat, että pelkästään ikääntyminen nostaa menoja odotettua vähemmän. Vuoteen 2060 mennessä terveys- ja sosiaalimenot kasvavat nykyisestä 18 miljardista 28 miljardiin. Eri asia on, jos hoidon tasoa korotetaan.