Tuntuu siltä, että elän oudossa maailmassa. Jatkuvasti löytyy joku, joka vaatii historian kirjoittamista uudelleen. Yleensä se joku väittää, että edeltäjät vääristivät kaiken, joten on pakko pistää kaikki uusiksi.
Venäjän kohdalla kaikkein parasta on olettamus, että tiettyihin historiallisiin asiapapereihin ei voi luottaa. Silti ilmenee paheksuntaa, ettei arkistoihin päästetä etsimään totuutta. Siis mikään ei kelpaa, olivat asiat miten tahansa. Siihen pitäisi suhtautua huumorilla, samaan tapaan kun maahanmuuttokriittisiin puheisiin: jos olet työtön – käytät hyväksi hyvinvointivaltion saavutuksia, jos olet työelämässä – viet suomalaisilta paikan. Joku saisi selittää vielä, miten maahanmuuttaja voi pakottaa suomalaisen työnantajan ottamaan töihin nälkäpalkalla.
No mutta, puhuminen maahanmuuttoasioista tekee minua surulliseksi ja voimattomaksi. Palaan historiaan.
Ei mene kauan, kun monet alkavat uskoa, että Hitlerin ainoa päämäärä oli tuhota Stalin ja pistävät holokaustin venäläisten syyksi.
Äskettäin sain sähköpostiini viestin adressista, jolla vaaditaan kieltämään ”väärän voitonpäivän” vietto Euroopassa. Viikon aikana se keräsi 21 allekirjoitusta (tilanne 3. 5. klo 23.10), joista yksi oli mukamas Hitler ja viisi piilotti omat tietonsa. Adressin alullepanijat paheksuvat, että Venäjällä ei löydy halua ja ymmärrystä oikealle voitonpäivälle, nimittäin 8. 5., jolloin – heidän mukaansa – demokratian voimat kukistivat Saksan kolmannen valtakunnan.
Voin vain kuvitella, miten näitä valistuneita kansalaisia inhottaa nyt, kun Moskovan ”neuvostohenkiseen ja stalinistiseen voitonpäivään 9. 5.” tulevat osallistumaan monet eri maiden valtiopäämiehet ja lisäksi amerikkalaiset, ranskalaiset ja englantilaiset sotilaat marssivat Punaisella torilla venäläisten rinnalla.
Tuttavani (suomalainen) päätti äskettäin, ettei enää menee Viroon, koska hän ei pysty ymmärtämään väitteitä saksalaisten miehityksen paremmuudesta – ”natsit suhtautuivat meihin kuin arjalaisiin” -tyylin. Tuskin Virossa huomataan yksittäisen ihmisen puuttumista, varsinkaan sen jälkeen, kun siellä kävi arvostettu dissidentti Novodvorskaja pitämässä luennon venäjänkielisille lukiolaisille Venäjän totaalisesta karmeudesta, ja pyysi osoittamaan kunniaa niille virolaisille, jotka natsien rinnalla taistelivat kommunismia vastaan.
Ei mene kauan, kun monet alkavat uskoa, että Hitlerin ainoa päämäärä oli tuhota Stalin ja pistävät holokaustin venäläisten syyksi. Miksipä ei? Sehän istuu hyvin tämänpäiväiseen historiankäsitykseen – sen ainoan oikean. Niitä, jotka näkevät asiat toisella tavalla ja yrittävät tuoda arkistotietoja ja tilastolukuja mukaan keskusteluun, voi aina syyttää suomettumisesta ja haukkua aivopestyiksi stalinisteiksi.
Näyttää siltä, että tällainen taktiikka toimii oikein hyvin – erimieliset pelotetaan pois leimaamalla.
Vihassa on voimaa. Se yhdistää ihmisiä oudolla tavalla. Tuskin siitä ”unionista” syntyy mitään rakentavaa, päinvastoin. Mutta jostain syystä vihaamiseen saa helpommin ymmärtäväisiä mukaan.
Olin puhumassa yhdessä tilaisuudessa muun muassa vihastakin viikko sen jälkeen, kun Puolan presidentin lentokone tuhoutui Smolenskin lähellä. Arvelin tilaisuudessa, että onnettomuuden yhtenä syynä voi olla viha ja epäluottamus Puolan ja Venäjän johdon välillä.
Sain jälkikäteen kirjeen, jossa minulta kysyttiin täsmennystä ja epäiltiin, että pidän ”puolalaisten halua kunnioittaa niiden upseereiden ja älymystön edustajien muistoa, jotka vietiin Katynin metsään ja siellä raa’asti surmattiin Stalinin terrorismin takia, osoituksena Puolan presidentin vihasta Venäjää ja venäläisiä kohtaan”. Vastaan julkisesti, koska kuuntelijoiden keskuudessa saattoi olla muitakin, jotka tuntevat minut huonosti tai ei ollenkaan.
Puolan edesmennyt presidentti oli ennenkin yrittänyt määrätä lentäjänsä laskeutumaan vaaralliselle kentälle (vuonna 2008 Tbilisin sijasta laskeuduttiin Bakuun, mutta vastoin matkustaneen presidentin käskyä). Tässä traagisessa tapauksessa Lech Kaczynski saattoi saada käskynsä läpi. Ehkä hän kuvitteli, että Moskova haluaa vain estää hänen muistotilaisuutensa Katynissa ja sen takia pelottelee huonoilla ilmasto-olosuhteilla. Jos näin kävi, niin vihan ilmapiiri maiden johtajien välillä tappoi useita ihmisiä – taas kerran.
Kysynkin nyt: onko meillä varaa uhrata aikaamme ja voimiamme vihaan tai vihanlietsontaan? Minua suorastaan pelottaa tämänpäiväinen agenda sekä historian käsittelyssä että ilmapiiri ylipäätään. Ei ole ensimmäinen kerta kun kovat asenteet ja asenteellisuus mahdollistavat sodan alkamisen. Sehän ”auttaisi” samalla unohtamaan taloudellisen ahdingon, kriisin, ilmastomuutoksen, sosiaalisen syrjinnän…
Adressista viis, aion 9. 5. nostaa maljan kaikille toisessa maailman sodassa kaatuneille. He joutuivat maksamaan kovan hinnan eri maiden johtajien poliittisesta manipuloinnista. Ja itse koen olevani kaatuneille ja veteraaneille velkaa siitä, että me kaikki voimme elää moni- eikä monokulttuurisessa maailmassa.
Kirjoittaja on Spektr-lehden päätoimittaja.