Hallituksen lupaus myöntää kaksi uutta ydinvoimalan rakentamislupaa on tärkeä voitto suomalaiselle ja myös kansainväliselle ydinenergiateollisuudelle ja -lobbaukselle. Vaikka tavoite kolmesta uudesta luvasta jää toistaiseksi toteutumatta, kahdenkin uuden luvan avulla me suomalaiset saisimme merkittävän vientituotteen: ydinvoimalla tuotetun sähkön.
Elinkeinoelämän tavoite tehdä ydinvoimasähköstä vientituote on sanottu myös ääneen. Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) puheenjohtaja Sakari Tamminen ilmaisi tavoitteen EK-päivillä Oulussa EK:n Prima-lehden mukaan seuraavasti: ”Elinkeinoelämä tarvitsee sähkön omavaraisuutta, mutta voisimme hyvin myös viedä uusimmalla teknologialla tuotettua sähköä. Se edellyttäisi tietysti, että ydinvoimaloita rakennettaisiin Suomeen useampia.”
Kolme lupaa olisi viennin kannalta parempi kuin kaksi, mutta kahdellakin pääsee alkuun.
Elinkeinoelämän tavoite tehdä ydinvoimasähköstä vientituote on sanottu myös ääneen.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on todennut kahden uuden ydinvoimalan korvaavan Venäjältä tulevan tuontisähkön. Kokemus on osoittanut, ettei näin käy. Sähkönkin ostamisessa hinta ratkaisee.
Jos Venäjältä on saanut sähköä halvemmalla kuin kotimaasta, sitä on tuotu, vaikka kotimaistakin sähköä olisi ollut tarjolla. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö sama käytäntö jatkuisi myös tulevaisuudessa. Sähkön tuontiin Venäjältä vaikuttaa eniten Venäjän oma sähköntarve, joka toki voi vähentää sähkön tuontia tulevaisuudessa.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen puolusti hallituksen linjausta sillä, ettei se maksa senttiäkään suomalaiselle veronmaksajalle (HS 26.4.). Olisipa hän oikeassa!
Toteutuessaan valtavien ympäristöriskien lisäksi me veronmaksajat kannamme ydinvoimayhtiöiden ja niille vakuutuksia myyvien vakuutuslaitosten yrittäjäriskiä: Suomessa ydinvoimalaitoksen lakisäätäinen vastuu ydinvoimaonnettomuuksissa yltää noin 200 miljoonaan euroon. Sen ylittävän osan maksavat veronmaksajat.
”Sähkö voisi olla menestystuote” oli Prima–lehden otsikko EK-päivistä kertovalle uutiselle. Se olisi epäilemättä menestys energiayritysten kannalta. Suomen kansantalous tulee kuitenkin hyvin toimeen ilman tällaista tuotetta – puhumattakaan meistä nyt elävistä ja vielä syntymättömistä veronmaksajista.
On hämmentävää, miten valtavia riskejä Suomen poliittinen eliitti on valmis sysäämään suomalaisten kannettavaksi. Kun tähän vielä liitetään retoriikka, ettei se maksa meille veronmaksajille senttiäkään, mennään aivan liian pitkälle. Rajansa kaikella.
Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.