Jeremy Corbynin neljän vuoden valtakausi Britannian työväenpuolue labourin johdossa päättyi karmivalla tavalla. Joulukuun puolivälissä käydyissä parlamenttivaaleissa labour sai huonoimman tuloksensa sitten vuoden 1935.
Huolestuttavaa labourin kannalta oli, että sen vanhat tukialueet murtuivat ja niiden äänestäjät päätyivät kannattamaan konservatiiveja. Sen sai kokea myös 49 vuotta samaa vaalipiiriä edustanut Dennis Skinner, joka kärsi tappion konservatiivien ehdokkaalle.
Yhteistä näille alueille oli se, että ne ovat vanhoja teollisuus- ja kaivospaikkakuntia. Jotkin niistä olivat olleet labourin hallussa yli sata vuotta, mutta nyt valta vaihtui ryminällä.
Pääministeri, konservatiivien johtaja Boris Johnson ymmärsi huomattavasti Corbynia paremmin ajan hengen. Vuonna 2016 vahvasti EU-eron puolesta äänestäneillä alueilla ihmiset halusivat selkeän lupauksen eron toteutumisesta. Kaikki muu oli toissijaista. Lopputuloksena Johnson otti konservatiivien suurimman voiton sitten Margaret Thatcherin.
Tutkija Antti Ronkainen tiivisti KU:n verkkosivuilla, että labourin ydinongelma ovat sen kannattajakunnan erilaiset intressit. Opiskelijat ja nuoret korostavat edistyksellisyyttä ja kansainvälisyyttä. Ikääntyneempi kannattajakunta, joka nyt siis hylkäsi puolueen, on sosiaalisesti konservatiivisia perusduunareita.
Labourin kannalta merkittävää onkin, että nuoremmissa äänestäjäryhmissä puolue oli selvästi suositumpi kuin konservatiivit.
Samalla tuudittautuminen ajatukseen, että tulevaisuus on puolueen, on erittäin vaarallista. Ja samasta asiasta on syytä varoittaa kaikkia vasemmistopuolueita.
Vasemmiston on pakko löytää vastaus niin kutsuttuun alueiden kostoon, eikä jäädä odottamaan, että joskus vielä nämä nuoret äänestäjäkunnat muodostavat enemmistön.
Tuossa odotuksessa käy nimittäin helposti samoin kuin herra Godot’n odottajille.
Kirjoittaja on KU:n toimittaja.
uutiskirje 
