Evo Morales, aymara-intiaani ja entinen kokanviljelijä, ehti olla vallassa vajaat 14 vuotta, ennen kuin hänet syrjäytettiin marraskuussa. Bolivian oikeistovoimat tarttuivat heti syntyneeseen valtatyhjiöön. Tähän päättyi vasemmistolainen politiikka, joka ehti parantaa erityisesti alkuperäisväestön asemaa.
Bolivia – kuten muutkin Latinalaisen Amerikan maat – on kahden vastakkaisen poliittisen voiman temmellyskenttä. Vallasta taistelevat eurooppalaisperäinen omistava luokka sekä köyhyyden leimaamat, usein alkuperäiskansoista tulevat massat. Sosialisti Evo Morales suosi jälkimmäisiä ja sai oligarkian vihat päälleen.
Ensi töikseen Morales kansallisti Bolivian tärkeimmät rikkaudet öljyn ja kaasun. Tällä tavoin hän sai varoja köyhimpien kouluttamiseen ja tukemiseen.
Valkoista valtaa ihailevat joukkiot pelottelevat alkuperäiskansojen ihmisiä.
Itse olin Boliviassa Yleisradion toimittajana kaksi vuotta Moralesin valtaannousun jälkeen. Maan alkuperäisväestö oli innoissaan uudesta presidentistä, joka teki heistä, vuosisatoja väheksytyistä, näkyviä poliittisia toimijoita. Turuilla ja toreilla opetettiin lukemisen taitoa kaikkein köyhimmille ja kurjimmille. Lukutaidottomuus tippuikin heti alkuvuosina, ja äärimmäinen köyhyys väheni Moralesin valtavuosina noin neljänneksen.
Boliviassa on hyväksytty vallankumouksellinen perustuslaki, joka tunnustaa alkuperäiskansat ja antaa virallisen aseman intiaanikielille. Amerikkojen alkuperäiskansojen vanha hengellisyys ja Pachamama eli Äiti maa nousivat julkiseen keskusteluun.
Valtion nimeksi tuli Estado Plurinacional de Bolivia, minkä voisi kääntää Bolivian monikulttuuriseksi valtioksi. Bolivian 11-miljoonaisesta väestöstä yli 40 prosenttia kuuluu alkuperäiskansoihin, ja maassa puhutaan 36 eri intiaanikieltä.
Viime aikoina Evo Moralesin suosio alkoi kuitenkin hiipua. Hän suututti jopa intiaanijärjestöjä viemällä politiikkaansa kohti luonnonvarojen yhä häikäilemättömämpää hyödyntämistä. Lopulta hänen kohtalokseen koitui sama kuin niin monen poliitikon: hän ei osannut luopua vallasta ennen kuin pakotettuna.
Samalla alkoi Moralesin MAS-puolueen jäsenten ja alkuperäiskansojen vaino. Väliaikaiseksi presidentiksi julistautunut, äärikatolinen ja -konservatiivinen Jeanine Añez julisti Raamattu kädessään: ”Jumalalle kiitos, Raamattu palaa presidentinlinnaan”. Aiemmin hän on twiitannut ”uneksivansa Boliviasta, joka on vapaa intiaanien saatanallisista rituaaleista”.
Valkoista valtaa ihailevat joukkiot pelottelevat väkeä, jota nimittävät halveksivasti nimellä indios, solvaavat ja sylkevät ihmisiä. Monikulttuurista valtiota symbolisoiva wiphala-lippu on poljettu maahan ja poltettu eri puolilla maata. Kaikki tämä uhkaa pyyhkiä olemattomiin 14 vuoden aikana alkuperäiskansojen asemassa saavutetut parannukset.
Suomessa saamelaisten ja Suomen valtion välinen totuus- ja sovintoprosessi ottaa ensimmäisiä haparoivia askeliaan menneiden väärinkäytösten selvittämiseksi. Sen merkityksen ymmärtämiseksi on tärkeää, että tiedämme myös, mitä Boliviassa tapahtuu.
Kirjoittaja on tietokirjailija ja toimittaja, joka teki pitkän päivätyön Yleisradion ulkomaantoimittajana.