Työehtosopimuskierros on kesken. Välintilinpäätöstä voidaan kuitenkin hahmotella. Paljon on kummeksumiseen aihetta.
Enemmän kuin naismuistiin kiivailtiin rakenteista: kuka neuvottelee kenenkin kanssa ja mistä asioista. Tuntuu, että perinteinen edunvalvonnan ydinasia eli raha, jäi sivurooliin.
Tulos on sen mukainen. Tämän vuoden inflaatio tulee olemaan yli neljä prosenttia, ja sopimukset on tehty kahden prosentin tasolla. Vaikka liukumia tulisikin, on palkan ostovoima tukevasti pakkasen puolella. Tehdään 2000-luvun pohjakosketus. Tulonjako vääntyy entisestäänkin pääomatulojen voitoksi. Ostovoiman miinuskehitys on niin tuntuva, että taloudellinen kasvu vaarantuu, koska kysyntä ei vedä taloutta.
Suurin syy miinuskehitykseen on taloudellisen toimintaympäristön muuttuminen dramaattisesti. Ei ole perusteita läimiä ay-johtajia. Syksyllä inflaationäkymä oli aivan toinen kuin nyt. Työehtosopimukset solmitaan aina tuntemattomaan tulevaisuuteen. Joskus rätingit pitävät ja joskus eivät. Shit happens.
Kaikki puheet ”yleisestä linjasta” tai Suomen mallista ovat menneen talven lumia. Eikä takatalvia tule. Elävä elämä vei ja tes-järjestelmä vikisi. Innokkaasti työnantajat työntävät käärmettä pyssyyn kaikesta huolimatta. Juna meni jo.
Vielä kerran rautalangasta vääntäen. On loogista ja järkevää, että toimintaympäristön nopea muutos näkyy tehtävissä ratkaisuissa. Kahden prosentin inflaationäkymässä tehdään erilaisia sopimuksia kuin neljän prosentin. Kun tosiasiat muuttuvat, minä tarkistan kantani. Entä Te, Sir.
Solmitut työehtosopimukset ovat pääosin vuoden mittaisia. Palkansaajien kannalta on viisasta epävarmuudessa lukita palkkaratkaisut mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Melko yleinen erhe on pitää tehtyjä sopimuksia kaksivuotisina. Sitä ne eivät ole. Ensi syksynä alkaa aikamoinen huiske työmarkkinoilla.
Näyttää muodostuneen myös tavaksi sopia useita nollakuukausia – yleensä kolme – sopimuskauden alkuun. Tämä merkitsee, että kahden prosentin ratkaisut ovat oikeasti selvästi vaatimattomampia.
Vielä auki olevilla sopimusaloilla tullaan tekemään rahakkaampia ratkaisuja. Tämän ennustamiseen ei tarvita kummoisia kykyjä. Suomen malli kuoli jo, nyt se vihdoin haudataan. Osa itkee haudalla, osa riemuitsee.
Yksi erikoinen piirre sopimuskierroksella on myös lakkoavustusten kokoluokka. Paperiliitto maksaa 100 euroa päivässä avustusta ja Tehy ja Super 140 euroa päivässä. Palkanmenetyksen jopa kokonaan kompensoivat työtaisteluavustukset ovat perusteltuja, koska osa jäsenistöstä laittaa itsensä likoon kaikkien puolesta. Avustustaso kertoo päättäväisyydestä – ja liittojen varallisuudesta.
Sopimusjärjestelmää on koeteltu. On liian aikaista sanoa, onko nykymuotoinen sopimusjärjestelmä kuolinkouristuksissa vai jatkaako se elämäänsä pääosin nykymuotoisena, vaikka aikamoisella rumputulella työnantajat sitä tohjoksi yrittivät ampua.
Todennäköisyydet tällä hetkellä fifty-sixty.
Kirjoittaja on ammattiliitto Tehyn ekonomisti. Tehy on sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö, jolla on yli 160 000 jäsentä.