Torstai 24. helmikuuta pudotti pohjan pois kaikelta, mihin sotien jälkeen syntyneet sukupolvet olivat voineet luottaa ja uskoa. Toisen maailmansodan jälkeen sotia on käyty koko ajan, ja niitä oli parhaimmillaankin käynnissä, mutta sota Euroopan sydämessä: ei, sellaista hulluutta ei voi enää tapahtua.
Kaikki muuttui vain muutamassa päivässä. Venäjä eristettiin taloudellisesti, poliittisesti, kulttuurisesti ja suljettiin pois kaikesta kansainvälisestä urheilutoiminnasta. Euroopan unionin päättäväisyys tuli varmasti ikävänä yllätyksenä Kremlin yksinvaltiaalle.
Ukrainan talvisota nosti nopeasti mieleen kaksi siteerattavaa lausetta.
”Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet.” Näin sanoo Konsta Pylkkänen Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijassa.
Pätee myös esimerkiksi Suomen hallitukseen. Keväällä 2019 hallituspuolueiden parhaat voimat koottiin viikoiksi Säätytaloon rakentamaan hallitusohjelmaa, jonka muotoiluja hienosäädettiin niin, että ne kelpasivat edellisen vaalikauden pääministeripuolueelle ja oppositiolle.
Antti Rinteen hallitus saikin toteuttaa ohjelmaa rauhassa joulukuuhun, jolloin keskusta painosti Rinteen ulos. Pääministerin paikan perinyt Sanna Marin ei ehtinyt kunnolla verrytellä tehtäväänsä, kun Kiinasta lähti liikkeelle virus, joka muutti kaiken. Siinä menivät taloussuunnitelmat ja budjettikehykset, kun ihmistä suurempi voima mylläsi kaiken.
Talous- ja työllisyys kuitenkin toipuivat ihmeen nopeasti. Sitten tuli uusi isku Venäjältä. Voi olla, että helmikuun talous- ja työllisyysluvut jäävät parhaiksi vuosikausiin. Tätä kirjoittaessa pakotteiden vaikutukset ovat vielä hämärän peitossa, mutta on selvää, että ilman talouteen kohdistuvaa iskua Suomikaan ei tästä selviä.
Se on hinta, joka on maksettava demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamisesta. Huhtikuun kehysriihessä kenenkään on turha pörhistellä budjettisäännöistä ja velkaantumisesta. Politiikkaa on tehtävä ajassa, ja nyt ajan merkit ovat sellaiset, että edessä voi olla Putin-elvytyksen paikka kuten KU:n sunnuntaivieras ekonomisti Ralf Sund totesi helmikuussa.
Toinen sitaatti on Bertolt Brechtiltä, joka Brita Polttilan suomentamana kirjoitti Dialektiikan ylistyksessä, että ”varma ei ole varmaa, mikä on, ei pysy”.
Vihreiden europarlamentaarikko Ville Niinistö sen summasi Twitterissä:
”Persut kannattaa vihreää siirtymää, vihreät kannattaa puolustusmenoja, kokoomus vastustaa Fennovoima-Rosatomia, keskusta ja demarit alkavat miettiä Nato-jäsenyyttä, vasemmistoliitto tuomitsee Venäjän toimet. Putin on poistanut kerralla monta ajatuslukkoa Suomen politiikasta.”
”Eduskuntavaaleista tulee Nato- ja maanpuolustusvaalit.”
Vasemmistoliitto on toki tuominnut Venäjän toimet kaiken aikaa, mutta puolueen kannalta ongelma on siinä, että vastakkainen mielikuva elää koko ajan, ja poliittiset vastustajat ruokkivat sitä lisää. Tämä tulee vastaan vajaan 13 kuukauden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa. Niistä tulee Nato- ja maanpuolustusvaalit. Aktiivimallin kaataminen, koulutusuudistukset ja ilmastopolitiikka eivät kanna, jos puolue ei saa karistetuksi päältään Venäjän myötäilijän mielikuvaa, joka siis todellisuudessa on täysin väärä.
Politiikan toimittaja