Vierailin pääsiäisenä Barcelonassa ja huomasin merkittäviä yhtymäkohtia Helsinkiin. Kaupungissa on joitain vuosia sitten otettu käyttöön nollatoleranssi graffitin ja monien muiden kaupunkilaisilmiöiden suhteen. Helsingissä pahamaineista nollatoleranssia vastaan tapeltiin vuosikausia muun muassa Katutaiteiden yö -tapahtumissa ja viime vuonna Töhryfest-tapahtumassa.
Kaupunkilaisten epävarmuus koskee toimeentulon, asumisen ja palveluiden lisäksi myös arkeemme tunkeutuvan kontrollin mielivaltaa. Tämä näyttää pätevän yhä enemmän kaikkissa suurissa kaupungeissa, maasta riippumatta.
Nollatoleranssi ei rajoitu ihmisten ahdisteluun vaan taustalla on iso bisnes vartiointi- ja puhdistusfirmoille, sekä kliinisen kuluttamisen ihanne ja vaihtoehtoisten kulttuurimuotojen jatkuvat haltuunottopyrkimykset. Barcelonassa on jopa väläytelty kaikkein pyhimmän, eli yksityisomaisuuden käyttövapauden, rajoittamista pakottamalla kaupanpitäjiä ja kapakoitsijoita solmimaan julkisivunsa siivoussopimuksia suuryritysten kanssa. Ongelmana vain on, että näillä on usein tilattuja graffiteja julkisivussaan.
Palvelutaloutta halutaan kasvattaa ja kontrolleja lisätä asukkaiden kustannuksella.
I used to skate lukee pienen linnun nokasta lähtevässä puhekuplassa, joka on maalattu taloa ympäröivään muuriin. Nollatoleranssi ulottuu myös rullalautailuun, josta voi pahimmillaan saada yli 1 000 euron sakot “häiritsevästä käytöksestä”. Tämä on tosin hieman riistiriitaista sen kanssa, että keskusta-alueella joka toisessa kadunkulmassa on skeittikauppa…
Kaupunkitilassa on lukuisia käytäntöjä, jolla riskeiksi määriteltyjen ryhmien elämää kontrolloidaan yhä tiukemmin, kansalaisuuden korvautuessa kuluttajuudella. Toisille vaan se kansalaisuuskin on merkittävä.
Nollatoleranssin yhteneviä piirteitä Helsingin ja Barcelonan välillä on nähtävissä myös kaikkiin Euroopan suurkaupunkeihin levinneeillä mielivaltaisilla siirtolaiskontrolleilla. Katukaupustelun kieltämisen tosiasiallinen tarkoitus onkin tuottaa siirtolaisille entistä oikeudettomampi asema. Poliisit hätistelemässä aurinkolasi- tai laukkukauppiaita tai siirtolaisilta näyttäviä porukoita onkin jatkuva näky Barcelonan turistialueilla.
Samaa onkin nähty jo pitkään myös Helsingissä, viimeisimpänä ilmiönä poliisin ja sosiaaliviraston yhteistyöllä hoidetut uhkailut lasten huostaanotoista (KU 1.4). Helsinki kehittyy koko ajan kyseenalaisessa eurooppalaisessa viitekehyksessä: palvelutaloutta halutaan kasvattaa ja kontrolleja lisätä asukkaiden kustannuksella. Vasemmiston on profiloiduttava vahvasti erilaisissa kaupunkitilakamppailuissa, tilan yksityistäminen on lopetettava välittömästi.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.