Erilaisten kyselyiden mukaan suurin osa työnantajayrittäjistä ilmoittaa nyt kärsivänsä työvoimapulasta. Vaikka kyse voi olla joskus siitä, että työntekijöitä ei saada juuri sillä hinnalla kuin halutaan, on osaajapula ja kohtaanto-ongelma monilla aloilla aito ongelma.
Hallitus on päättänyt lukuisista toimista väestön osaamistason nostamiseksi, työkyvyn tukemiseksi, työnteon kannustavuuden parantamiseksi ja esimerkiksi osatyökykyisten työllisyyden edistämiseksi. Lisätoimiakin on luvattu tehdä, ja tässä katse on syytä kohdistaa etenkin ulosotossa olevien satojen tuhansien suomalaisten työntekemisen kannustavuuteen.
Jostain syystä työvoimapula ei näytä johtavan ainakaan siihen, että nuoret revittäisiin suoraan koulun penkiltä töihin. Tilastokeskuksen tuoreen julkaisun mukaan ammatillisesta perustutkinnosta vastavalmistuneiden työllistyminen heikkeni jopa kahdeksan prosenttiyksikköä vuonna 2020. Vaikka pandemiavuosi on osittain vaikuttanut tilanteeseen, näkyy heikentynyt tilanne muuallakin kuin palvelualoilla.
Nyt jos koskaan on tärkeää, että työnantajilla olisi valmiutta palkata myös työuraansa aloittavia nuoria. Kukaan ei ole seppä syntyessään, eikä työkokemusta ja osaamista pääse kertymään, mikäli työuran alkuun ei pääse.
Ikääntyneiden työllisyys on tilastojen valossa parantunut roimasti keskimääräisen eläkeiän noustessa, mutta työelämän ikäsyrjintä on edelleen vakava ongelma, ja sen kitkeminen edellyttää niin politiikkatoimia kuin asennemuutostakin. Sama pätee maahanmuuttajien ja osatyökykyisten työllistymisen edistämiseen, jossa onnistuminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää.
Jokainen työntekijä ei voi olla 40-vuotias katkeamattoman työuran tehnyt valmis huippuosaaja, jolla on virheetön suomen kielen taito, eikä terveydellisiä rajoitteita. Työyhteisöjen moninaisuus on tärkeä itseisarvo, ja työvoimapulan aikana se on myös välttämättömyys.
Kirjoittaja on sosiaali- ja terveysministeri.